Naturopatiaa koirille: Ravitsemus ja yrttilääkintä itsehoidossa

Naturopatiaa koirille

Lukijalle

Naturopatia - lääkitsemättömyyden filosofia

Naturopatian suhde muihin hoitomuotoihin

Eläinnaturopaatin vastaanotolla

Eläinnaturopatia itsehoitomuotona

Lääkekasvit luontaislääkinnässä

Antibioottiresistenssi muuttaa näkemyksiämme

Ravinto - terveyden perusta

Eri tapoja ruokkia koiraa

Lajinmukaista – vai peräti rotukohtaista – ravintoa?

Muutama sana ylipainosta

Mistä koiran ravinnon tulisi koostua

Miksi koirat syövät ruohoa

Pienravintotekijät ja niiden tehtävät

Vitamiinit

Vitamiininkaltaiset yhdisteet

Kivennäis- ja hivenaineet

Aminohapot

Probiootit ja prebiootit sairauksien tukihoidossa

Naturopaattinen sairauksien hoito

Korvatulehdus

Ruoka-aineyliherkkyys ja -allergiat

Syitä ruoka-aineyliherkkyyteen

Miten ruokkia yliherkkyydestä kärsivää koiraa

Maha-suolikanavan probioottinen hoito

Akupainanta

Elämä hoidon jälkeen

Suu ja nielu

Maha-suolikanava

Mahalaukku

Suolisto

Peräaukon alue

Maksa

Tehokas fytoterapia maksavaurioissa

Ravintolisät ja ravitsemus maksasairauksien hoidossa

Haima

Haiman eksokriininen vajaatoiminta

Haimatulehdus

Diabetes mellitus

Virtsatiet

Munuaiset

Virtsarakko

Eturauhanen

Hyvälaatuinen eturauhasen liikakasvu

Muita eturauhasvaivoja

Verenkiertoelimistö

Ravintolisät sydänsairauksien hoidon tukena

Ravitsemuksellisia näkökohtia

Muuta huomioitavaa

Tuki- ja liikuntaelinvaivat

Luonnonantibiootit koirasi hoidossa

Greipinsiemenuute

Oliivinlehtiuute

Oregano- ja timjamiöljy

Propolisuute

Punahattu-uute

Salvianlehtiuute

Sianpuolukan lehtiuute

Lopuksi

Lähteet

Valmistusmerkinnät

Lukijalle

Kun valmistuin naturopaatiksi reilut kymmenen vuotta sitten, suurin osa koirapotilaistani kärsi allergisista iho-oireista sekä hiivasienitulehduksista. Näiden kuluneiden vuosien aikana on kuitenkin tapahtunut selkeä muutos, ja tänä päivänä koiria tuntuukin eniten vaivaavan erilaiset maha-suolikanavan ongelmat.  Tästä syystä olen antanut kirjani hoito-osiossa runsaasti tilaa kuvaamaan juuri näiden vaivojen naturopaattista hoitoa. Muiden ruoansulatukseen osallistuvien elinten sairaustiloja ei myöskään ole unohdettu sivuun; onhan kyseessä monimutkainen yhteispeli, jossa vaaditaan kaikkien osallistujien täyttä panosta.

Mikä sitten on aiheuttanut tämän kuvaamani muutoksen? Luovatko uudet ruokintasuuntaukset uudentyyppisiä terveysongelmia? Koiriahan ruokitaan tänä päivänä yhä enemmän raakaravinnolla. Onko kuivamuonien laatu samanaikaisesti kohentunut niin, etteivät ne enää aiheuta allergista kutinaa ja ihottumaa yhtä paljon kuin aikaisemmin? Ovatko omega-rasvahapot nykyään paremmin tasapainossa koiran ravinnossa kuin aiemmin? Kysymyksiä, joihin minulla ei ole suoria vastauksia. Sitä vastoin voin kuitenkin, ilman hetkenkään epäröintiä, todeta valtaosan koirien terveysongelmista liittyvän ravintoon.

Kirja käsittelee ravitsemuskysymyksiä useasta eri näkökulmasta. Toivon, että se auttaa sinua koiranomistajana suunnittelemaan sopivan ja ennen kaikkea terveyttä edistävän ruokalistan koirallesi. Kukaan ei voi hyvin syömällä jatkuvasti täsmälleen samaa ravintoa, vaikka se aluksi olisi vaikuttanutkin toimivan ongelmitta. Joskus rajoittunut ruokavalio on hätäratkaisu, kun koiralla on ollut vakavia terveysongelmia.

Helpottaakseni sinun omia arvioitasi sopivista ruoan aineksista tarjoan avuksesi perinteisen kiinalaisen lääketieteen tavan luokitella ravintoa. Samalla pahoittelen, että olen selkeyden vuoksi vahvasti yksinkertaistanut tämän suurenmoisen ja vivahteikkaan hoitofilosofian näkemyksiä. Lupaan kuitenkin, että tulet kokemaan yhden jos toisenkin ahaa-elämyksen ja näkemään ruokintakysymykset uudessa valossa - etkä ehkä enää niin vaikeinakaan. Koiran ruokaa voi varioida enemmän kuin ehkä olemme kuvitelleetkaan. Tuotan kuitenkin pettymyksen, jos odotat saavasi kirjaltani täsmällisiä määriä ja grammoja sekä vakuuttavia ravintoarvotaulukoita, jotka kertovat,  miten paljon ruokaa koiran kuppiin tulisi laittaa. Minä annan reseptit, mutta vain sinä tiedät koirasi yksilölliset tarpeet ja näet sen nälän ja lihavuuskunnon. Sitä ei yksikään Excel-taulukko voi tietää tarkasti. Minun silmissäni koiranomistaja on koiransa paras asiantuntija, joten omiin havaintoihin saa ja pitää luottaa. Totta puhuen kukaan muu ei milloinkaan ota täyttä vastuuta koirasi tarpeista ja kokonaisterveydestä. Sama koskee tietysti meitä itseämme.

Mainitsin käsitteen terveyttä edistävä. Siitä nimenomaan on naturopatiassa kyse. Että toimitaan mahdollisuuksien mukaan ennalta ehkäisevästi ja terveyttä edistävästi. Tämä on meille länsimaalaisille hieman vieras ajatus; me kun olemme tottuneempia hoitamaan sairautta kuin terveyttä. Joskus löydämme itsemme kovista tilanteista, joissa voi vain valita estää,  salvata, tukahduttaa sen sijaan että valitsisimme edistää, elvyttää, stimuloida. Useimmiten meillä kuitenkin on mahdollisuus päättää valinnoistamme. Naturopatiaa koirille on kirjoitettu juuri näitä hetkiä ajatellen.

Kirsi Sjöman

Naturopatia - lääkitsemättömyyden filosofia

​Sanitas: integra, cui nulla functio corporis presentitur. Corpus agile. Respiratio libera. Facies nitida. Calor universalis. Pulsus magnus aequalis. Somnus placidus. Mens tranquilla.

(- Carl von Linné 1707-1778)

Kanadalainen lääkäri John Scheel lanseerasi ensimmäisenä käsitteen naturopatia. 1900-luvun alussa hän luovutti saksalaissyntyiselle kollegalleen Benedict Lustille oikeuden ammatillisesti käyttää termiä. Lust oli tuolloin perustamassa New Yorkiin ensimmäistä naturopaattista oppilaitosta, joka sai nimen American School of Naturopathy. Benedict Lust (1872-1945) omistautui täysin jakamaan sanomaa uudesta ajattelutavasta parantaa ilman lääkkeitä. Kiitos ahkeran julkaisu- ja opetustoimintansa Lust tuli tunnetuksi naturopatian isänä, vaikka hänellä olikin apunaan ja innoittajanaan muita alan tuntijoita. Lustin näkemys oli alusta lähtien sekoitus eurooppalaista, eritoten saksalaista, sekä intialaista lääkintätraditiota, joita hän taitavasti täydensi omilla kokemuksillaan luontaislääkinnästä. Naturopatian johtava ajatus on palauttaa terveys oikeanlaisen ravitsemuksen sekä fytoterapian (kasvilääkinnän) myötävaikutuksella. Nykypäivän naturopatia sisällyttää ravitsemuskäsitteeseen niin varsinaisen ruoan kuin tarpeelliset lisäravinteetkin (vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet, aminohapot, antioksidantit), joiden tarkempaa koostumusta arvioidaan yksilöllisesti. Eläinnaturopatia on sittemmin kehittynyt vähitellen omaksi sovellusalakseen.

Naturopatia ei ole mikään eksakti oppi. Kyse on ennemminkin filosofiasta, jonka kulmakivinä ovat terveelliset elämäntavat sekä sairauksien ennaltaehkäisy. Naturopaattisessa ravitsemusterapiassa ei lasketa kaloreita eikä vitamiinipitoisuuksia, vaan lähtökohtana on arvioida jokaista yksilöä kokonaisuutena ja löytää tämän konstituutiota vahvistavat ravintoaineet. Naturopatiaan kuului alusta lähtien myös monia manuaalihoitoja, kuten esim. kylpyhoidot ja hierontaterapiat, joissa sovellettiin niin idän kuin lännenkin hoitofilosofioita. Myös nykyajan naturopaatit voivat käyttää homeopatiaa, hierontaa, akupunktuuria tai jotain muuta terapiaa ravitsemushoidon ja fytoterapian lisäksi – tai tarpeen mukaan näitä korvaavasti. Naturopatian alkuperäismaissa USA:ssa ja Kanadassa ovat asenteet allopaattista (konservatiivista) lääketiedettä kohtaan negatiivisemmat kuin Pohjoismaissa, jossa naturopatiaa pidetään enemmän täydentävänä kuin täysin vaihtoehtoisena hoitomuotona, joka sulkisi pois muut hoitojärjestelmät.

Naturopatialla ja muilla täydentävillä hoitomuodoilla on paljon yhteisiä näkökohtia. Keskeinen ajatus on holistinen lähestymistapa yksilön terveydentilan arvioinnissa, olipa kyseessä sitten ihminen tai eläin. Voidaan myös käyttää modernia käsitettä systeemiterveys. Tämä tarkoittaa, että potilasta tarkastellaan kokonaisuutena ja huomioidaan sekä hänen mentaalinen että fyysinen tilansa. Edelleen eräs perustava näkemys on, että kokonaisuuden yhteen osaan ei voi vaikuttaa vaikuttamatta samalla myös muihin osiin.

Holistinen ajattelu pitää sisällään myös prinsiipin, että kokonaisuus, kun on kyse elävistä olennoista, on aina suurempi kuin osiensa summa. Tämä ajatus, joka sisältyy kaikkiin täydentäviin hoitomuotoihin, myös tuhatvuotisiin, saa tukea modernista kvanttifysiikasta. Kvanttiteorian mukaan kaikki maapallon inhimillinen kurjuus, sairauksista ilmasto- ja nälänhätäongelmiin, on syntynyt ihmisen halusta pilkkoa kokonaisuuksia. Mistä sitten tulee se ylimääräinen, joka tekee elävän organismin kokonaisuudesta suuremman kuin osiensa summan? Se syntyy synergismistä organismien eri osien välillä. Se syntyy elämänenergiasta, jota on meillä kaikilla elävillä olennoilla, mutta jota edelleen nykytieteen valossa on vaikea määrittää tai mitata.

Länsimaisen lääketieteen suurimpia puutteita lienee tosiasia, että potilasta ei hoideta kokonaisuutena, vaan hoito keskittyy pelkästään faktisesti sairaaseen ruumiinosaan tai elimeen, samalla kun mentaalisen tilan seuranta puuttuu täysin. Meidän tulee muistaa WHO:n määritelmä terveydestä: Terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila, ei pelkästään sairauden poissaoloa (WHO 1948). Tämä tarkoittaa, että terveys on aktiivinen tila, jossa yksilö kokee samanaikaisesti terveyden eri tasoilla. Määritelmällä tietysti tarkoitetaan ihmisen terveyttä, mutta yhtä hyvin sen voidaan katsoa käsittävän myös eläimemme. Meidän tulee tehdä kaikkemme eläimen psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin eteen sekä mahdollistaa sen mielekäs kanssakäyminen niin lajitoveriensa kuin meidän ihmistenkin kanssa, ja näin rakentaa edellytykset selviytyä yhteiskunnassa, tässä ihmisten maailmassa.

Aiemmin yleisesti vallinneen mekanistisen näkemyksen mukaan eläin oli vain yksinkertainen, koneeseen rinnastettava työkalu ja tuotantoyksikkö, jolta puuttuvat sekä tietoisuus että tunteet, ja jota tämän takia voidaan kohdella julmastikin vailla myötätuntoa. Tänään tiedämme paremmin; me tunnustamme, että eläin on tunteva olento, joka kykenee tuntemaan kipua niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin tasolla. Sillä on myös tietoisuus, jota ehkä ei voida verrata ihmisen tietoisuuteen, sillä me kykenemme vaikuttamaan ajatusmaailmaamme sekä kehittämään tietoisuutemme tasoa. Koska edelleenkään ei ole saavutettu yksimielisyyttä siitä, missä ihmisenkään tietoisuus ylipäänsä sijaitsee, tulee luultavasti viemään aikaa ennen kuin kykenemme luomaan edes jonkinlaisen käsityksen eläimen sisäisestä maailmasta. Toki jo tässä vaiheessa on riittävää, jos ymmärrämme eläimen voivan hyvin tai huonosti eri tasoilla; ja että tämä yhdellä tasolla koettu tila vaikuttaa myös muihin tasoihin. Luontaislääkinnän peruslähtökohtia on näkemys, että millainen tahansa mentaalisen tilan kohentuminen on ensimmäinen merkki parantumisesta; silloinkin kun sairaus vielä näyttäytyy ulospäin fyysisin oirein.

Naturopatia, kuten muutkin täydentävät hoitomuodot, perustuu yhtäältä erilaisten oiretilojen ja toisaalta lääkitsevien toimenpiteiden vaikutusten aktiiviseen havainnointiin. Sama koskee tietysti myös lääkekasvien vaikutuksia. Jotta ihminen ylipäänsä on kyennyt ilman minkäänlaista koulutusta löytämään kasvien parantavia, mutta myös myrkyllisiä ominaisuuksia, on hänellä ollut apunaan sekä intuitiota, esi-isien oppeja sekä omaa kokemusta ja havaintoja – plus lukemattomia yrityksiä ja erehdyksiä. Nykypäivän tiede ei anna käytännössä minkäänlaista arvoa havainnoinnille, vaikka se on aina ollut osa luonnontieteellistä metodiikkaa. Tyypillinen vasta-argumentti on, että paraneminen voidaan helposti kuvitella, kun sitä epätoivoisesti tavoitellaan. Haluan kuitenkin muistuttaa, että havainnoinnin lisäksi on olemassa koko joukko puhtaasti lääketieteellisiä testejä, joilla voidaan vahvistaa muutos sairaudentilassa. Havainnoimisen objektiivisuuteen voidaan pyrkiä konsultoimalla henkilöä, jolla itsellään ei ole läheistä suhdetta potilaaseen, mutta joka on riittävän asiantunteva kyetäkseen arvioimaan potilaan voinnin muutoksia. Tämä ei tietenkään tarkoita, että voisimme täysin hylätä esimerkiksi koiranomistajan havainnot koirastaan, koska juuri näiden pohjaltahan koira on tuotu eläinlääkärille tai luontaislääkitsijälle. Kun elää lähellä lemmikkejään, voi hyvinkin varhaisessa vaiheessa huomioida muutoksia eläimen terveydentilassa ja käytöksessä. Mitä yksityiskohtaisempia havaintoja, sitä arvokkaampia ne ovat.

Naturopatian suhde muihin hoitomuotoihin

Riippuen sairauden luonteesta tai erityispiirteistä, voidaan päähoitomenetelmäksi valita pelkästään naturopatia tai käyttää tätä vain täydentävänä terapiana. Pääsääntöisesti naturopatia voidaan yhdistää mihin tahansa muuhun hoitojärjestelmään, mukaan lukien perinteinen lääketiede. Valintoja tehdessä tulisi kuitenkin aina olla selvillä, mihin eri hoitomuotojen yhdistämisellä pyritään. Ei ole kovinkaan kiitollista hoitaa yhtä ja samaa sairautta päällekkäisillä, vaikkakin luonteeltaan erityyppisillä toimenpiteillä, jolloin ei synny varmuutta, mikä hoito lopulta oli tehokkainta tai kokonaan ratkaisevaa. Potilaan näkökulmasta se varmaankin on yhdentekevää, mutta hoitoja antaneille tärkeää informaatiota.

On kuitenkin myös tapauksia, joissa saattaa olla paikallaan yhdistellä eri hoitomuotoja. Potilaalla voi esimerkiksi olla useita sairauksia, joita kaikkia ei voida hoitaa allopaattisilla lääkkeillä, ainakaan samanaikaisesti. Potilaalla saattaa olla perussairaus, joka vaatii lääkintää, ja uudet lääkkeet eivät sovi näiden kanssa yhteen. Potilas voi olla allerginen tietyille lääkeaineille, tai heikko yleiskunto estää usean vahvan lääkkeen samanaikaisen käytön.

Säännöillä tapaa olla myös poikkeuksia. On olemassa myös selkeitä tapauksia, joissa ei tule yhdistää allopaattista lääkintää ja naturopatiaa, näin erityisesti mitä tulee joidenkin lääkekasvien käyttöön. On useitakin kasveja, jotka eivät sovi käytettäväksi samanaikaisesti lääkkeiden kanssa – ne voivat joko heikentää, neutraloida täysin tai vaarallisella tavalla vahvistaa lääkeaineen vaikutusta. Seuraava näkökulma tulee harvoin mieleen edes luontaislääkitsijöille itselleen. Jos potilas syö kortisonia tai vielä vahvempaa immunosuppressiivista lääkettä, voi käytännössä olla mahdotonta hoitaa sairautta samanaikaisesti kasvivalmisteilla. Tällaisissa tapauksissa naturopatian pyrkimys vahvistaa immuunipuolustusta lääkekasvien avulla törmää allopaattisen lääketieteen tavoitteeseen vaimentaa tai jopa kokonaan tukahduttaa immuunijärjestelmä. Elimistö kohtaa tällöin keskenään ristiriitaisia signaaleja, jotka saattavat manifestoitua entistä voimakkaampana fysiologisena stressinä. Immunosuppressiiviset aineet saattavat myös vääristää elimistön reaktioita lääkekasveja kohtaan, siten että elimistö kokee ne allergisoivina tai suorastaan myrkyllisinä. Edellisenkaltaisissa tapauksissa voimme siis vain valita jommankumman lääkintätien. Sitä vastoin toinen naturopatian päähoitotavoista, ravitsemusterapia, on aina käytettävissä ja muokattavissa kulloisenkin potilaan tarpeet ja rajoitukset huomioiden. Naturopaatti on pääsääntöisesti paremmin perehtynyt ravintokysymyksiin ja erilaisiin ruokavalioihin kuin (eläin)lääkäri. Myös ravintolisissä (muut kuin yrttivalmisteet) saattaa olla aineita, jotka haittaavat lääkeaineiden vaikutusta, mutta ansioituneella ja kokeneella naturopaatilla on vähintäänkin perustiedot farmakologiasta, niin että hän kykenee suunnittelemaan potilaalle turvallisen hoito- ja ravitsemussuunnitelman.

Mitä tulee muihin täydentäviin hoitomuotoihin, on näidenkin yhteydessä syytä muistaa, ettei potilasta suotta hoideta päällekkäisillä metodeilla. Tämä jälleen ennemminkin selvyyden vuoksi kuin että potilaan terveys siitä vaarantuisi. Asiakkaalla on myös oikeus tietää, mistä hänen kannattaa maksaa. Jos potilaalla kuitenkin on useita erityyppisiä vaivoja, voidaan hoitotaakkaa jakaa myös täydentävien terapioiden kesken. Jäykän ja kivuliaan artroosipotilaan vaivoja voidaan hoitaa hieronnalla tai akupunktiolla ja täydentää manuaaliterapiaa ravintolisillä sekä kasvilääkinnällä. Koska naturopatia alusta lähtien ammensi ideoita itämaisesta hoitotraditiosta, on se aina sopinut hyvin yhteen niin intialaisten kuin kiinalaistenkin terapioiden kanssa.

Keskityn tässä kirjassa ainoastaan ravitsemus- ja fytoterapiaan, jotka ovat naturopatian päähoitomuotoja. Käytän kuitenkin verrattain paljon perinteisen kiinalaisen lääketieteen termejä selittääkseni oiretiloja ja ravinnon eri aspekteja. Vaikka kiinalainen ajattelutapa olisi sinulle eksoottista, lupaan, että tulet ymmärtämään terveyden ja ravitsemuksen yhteyden toisiinsa paljon laajemmassa perspektiivissä kuin mihin länsimaiset selitysmallit pystyisivät.

Eläinnaturopaatin vastaanotolla

Käynti eläinnaturopaatilla poikkeaa jonkin verran eläinlääkärikäynnistä. Seuraava kuvaus perustuu omaan tapaani työskennellä potilaitteni kanssa.

Koiranomistajan varatessa aikaa käynnille teen jo alustavan anamneesin, jonka laajuus riippuu koiran sairaudesta. Kyselen pääasiallisista oireista, joita omistaja on havainnut, mahdollisista eläinlääkärin diagnooseista ja tutkimuksista sekä lääkityksestä. Minun on tärkeää myös tietää, mikäli koiralla on muita vaivoja tai sairauksia kuin se, jonka takia vastaanotolleni ollaan tulossa. Usein pyydän koiranomistajaa vielä tarkemmin havainnoimaan mahdollisia lisäoireita, joihin hän ehkä ei ole kiinnittänyt huomiota. Toinen seikka, johon usein kehotan omistajaa kiinnittämään huomiota ennen käyntiä on mahdolliset parantavat ja huonontavat modaliteetit, kuten esimerkiksi tietyt vuorokauden- tai peräti kellonajat, asennot, lämpötilat, oleskelupaikat jne., joissa/ jolloin koiran olotila silmin nähden muuttuu joko parempaan tai huonompaan suuntaan. Tällaisia modaliteetteja löytyy enemmän kuin uskommekaan. Tämä informaatio on suureksi hyödyksi muodostettaessa kokonaiskuvaa koiran tilasta ja konstituutiosta.

Kun koira on saapunut vastaanotolle, haluan ensin muodostaa kokonaiskuvan sen olemuksesta. Miten se kantaa itseään (hyvä ryhti vai kokoonpainunut). Näyttääkö se virkeältä? Mikä on turkin kunto? Voiko koiran olemuksessa nähdä kärsimystä? Onko se normaalipainoinen? Ontuuko se? Vaikuttaako se jäykältä? Millainen on koiran mentaalinen tila? Kyllä vaan, havaintoja voi ja pitää tehdä lukuisasti, sillä naturopaatti harvoin saa helppoja tapauksia, joilla on akuutisti syntyneitä, yksinkertaisia oireita. Tyypillisillä potilailla on kroonisia sairauksia, joita on jo pitkään hoidettu perinteisin lääkkein ja menetelmin. Yhtä usein olen tottunut näkemään koiria, joilla on useita, päällekkäisiä vaivoja, joita kaikkia ei välttämättä edes ole diagnosoitu, tai oireiden on katsottu kuuluvan samaan sairauteen. Usein vaativan, kroonisen sairauden hoito on vienyt omistajan kaiken huomion ja voimat niin, että muut pikkuvaivat vain jäävät vaille huomiota ja hoitoa. Useimmin esiintyviä sivulöydöksiä ovat:

erityyppiset suuontelon sekä ikenien tulehdukset

esinahantulehdus uroksilla. Useammalla kuin joka toisella on jonkinasteinen tulehdus.

eturauhastulehdus vanhemmilla uroksilla. Peittyy tyypillisesti nivelrikko-oireiden alle.

Jokaisen koiranomistajan kanssa käydään tarkkaan läpi, mitä koira syö huolimatta siitä, mikä on käynnin syy. Miksi näin? Ensiksikin jokapäiväinen ravinto on niin meidän kuin lemmikkiemmekin terveyden peruspilari, ja se vaikuttaa meihin laajemmin kuin yleensä ajattelemme. Toiseksi: oma tehtäväni naturopaattina on palvella kokonaisuutta, ei vain pyrkiä parantamaan sairas osa. Käyn läpi koiran perustarpeet ja sen terveydentilan niin laajalti kuin mahdollista. Vain hyvin harvoin koira lähtee vastaanotoltani ilman ravitsemussuunnitelmaa. Ja tietenkään en halua tietää vain ruoasta, vaan myös makupaloista ja mahdollisista ravintolisistä. Erityisesti, jos on kyseessä koira, jolla on vatsa-, korva- tai iho-ongelmia, on todella tärkeää tietää kaikki yksityiskohdatkin sen ruokinnasta.

Alkuselvittelyjen jälkeen on aika keskittyä hoitoa tarvitsevaan vaivaan. Jos kyseessä on sydänvaivat, kuuntelen sydäntä stetoskoopilla. Jos koiralla on korvakipua, kurkistan korvakäytäviin otoskoopin avulla. Muutoin käytän tarkasteluun vain omia aistejani ja kyselen koiranomistajalta yksityiskohtaisempia tietoja. Millaisia oireita koiralla on? Koska oireet ovat alkaneet? Vallitsiko tällöin tiettyjä erityisolosuhteita, jotka ovat mahdollisesti myötävaikuttaneet vaivan syntyyn/ pahenemiseen? Pyrkiikö koira käyttäytymään tietyllä tavalla lievittääkseen oloaan? Onko omistaja havainnut lievittäviä tai huonontavia modaliteetteja? Esimerkiksi koira hakeutuu lämpimään/ kylmään paikkaan; haluaa syödä karkeaa heinää; juoda lammikoista, mutta ei kiposta; oireet pahenevat/ helpottuvat yöllä/ päivällä/ nukkuessa/ maatessa tietyssä asennossa jne. Nämä ovat hyvin yksilöllisiä seikkoja, kuten jo esimerkeistä voit päätellä. Ja kyllä, ne ovat tärkeää informaatiota!

Vastaanottokäynnin lopuksi koiranomistaja saa kirjalliset hoito-ohjeet. Itselleni tallentuu aina kopio joka ohjeesta. Kirjallinen hoito-ohje suojaa kumpaakin osapuolta. Naturopaatti vastaa niistä, ja vain niistä, ohjeistaan, jotka hän on antanut kirjallisena, ja joista siis tarvittaessa myös löytyy todiste. Koiranomistaja puolestaan saa kaikki oleelliset ohjeistukset mukaansa, ja voi rauhassa kotona perehtyä tarkemmin suositeltuihin ruoka-aineisiin, lisäravinteisiin ja muihin valmisteisiin sekä niiden annosteluohjeisiin.

On erittäin yleistä, että koiranomistaja kysyy minulta, miten koiralle määrätty allopaattinen lääkitys tulisi hoitaa. Vastaus on äärimmäisen yksiselitteinen: vain auktorisoitua terveydenhuoltohenkilöä, tässä tapauksessa eläinlääkäriä, voidaan konsultoida lääkitysasioissa. Mikäli koira syö immunosuppressiivista lääkettä (kortisoni, siklosporiini tai vastaava), tulee koiranomistajan ehdottomasti konsultoida eläinlääkäriä, mikäli annostusta voitaisiin pienentää. Tätä ei pidä tehdä omin päin, sillä riskinä on, että lisämunuaiskuori ei liian äkillisen annostuksen pienennyksen tai lopetuksen takia ehdi sopeutumaan tuottamaan kortikosteroideja itse.

Edellä kuvatun perusteella lienee ilmeistä, että naturopaatin vastaanotolta ei selviä vartissa tai edes puolessa tunnissa, vaan se vie pidemmän aikaa – tavallisesti noin tunnin. Vastaanottoaika on tällöin riittävän pitkä, jotta itse hoitavana osapuolena kykenen havainnoimaan koiraa kunnolla, samalla kun koiranomistajalla on aikaa palauttaa mieleensä yksityiskohtia koiransa sairaushistoriasta.

Eläinnaturopatia itsehoitomuotona

Eläinnaturopatia perustuu osittain ennalta ehkäisevään terveydenhoitoon, jota voimme soveltaa antamalla koirillemme terveellistä ruokaa täydennettynä tarvittavilla lisäravinteilla, suomalla niille riittävästi liikuntaa ja virikkeitä sekä huolehtimalla siitä, että lemmikkimme voivat elää turvallista ja tarkoituksenmukaista elämää ilman stressiä ja kipua. Koiranomistajan päärooli on huolehtia näistä terveyteen vaikuttavista tekijöistä.

Toinen puoli naturopatiaa huolehtii jo syntyneistä sairauksista ja muista terveydellisistä häiriöistä. Erityisesti