The Project Gutenberg EBook of Aliina, by Kauppis-Heikki

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Aliina

Author: Kauppis-Heikki

Release Date: February 14, 2005 [EBook #15061]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALIINA ***

Produced by Tapio Riikonen

ALIINA

Kirj.

Kauppis-Heikki

WSOY, Porvoo, 1921.

ALIINALLE:

Toivon sulle Suomen nuorten

apuansa antavan,
voimia ja valistusta
kodin hyv�ks kantavan.

I.

Tyynt� j�rven pintaa pitkin juosta viill�tti pieni h�yrylaiva, tuoden

joukkoa kirkolta kotiin. Lumireen muotoiset lainerivit j�iv�t j�ljelle,
leveniv�t ja loiskahtelivat sitten lehtoisia rantoja vasten,
per�ytyiv�t ja loiskahtivat viel� kerran, sotkien rantaveden, jossa
pienet kalanpoikaset itse�ns� kasvattelivat. Laiva vihelsi pitk�n,
kimakan vihellyksen, hidastutti vauhtiansa ja pys�htyi Lahnaniemen
laituriin. Renkipojat olivat laivan kiinnitysk�ytt� vastaanottamassa.
Lahnaniemen is�nt�, Matti Auvinen, ja pari vaimonpuolta tuli laivasta
maihin.

--Joudettaisiinko me v�h�n hupia ajamaan? kysyiv�t laiturilla olleet

rengit is�nn�lt��n.

--Joutaahan nyt, sanoi Auvinen tuupaten takkinsa pielustaa

kiinnemm�ksi, se kun pyrki aukenemaan.

Laiva vihelt�� tuikautti lyhyet hyv�stins� ja alkoi jatkaa matkaansa.

Auvinen katseli laivan menoa, kunnes laiturille j��neet vaimot olivat
menneet ulommaksi, l�hti sitten nousemaan pihaan, mutta pist�ytyi
kumminkin viel� rannalla olevaan verkkohuoneeseen, jonka nurkkaan k�tki
jotain poveltaan. Sielt� h�n k�veli pihaan, jossa oli kotona em�nt� ja
yksi piika. Lapset olivat menneet pellon takaa aholta marjoja
katselemaan.

--Terveisi� kirkosta, sanoi Auvinen leppoisella ��nell� ja alkoi

heitt�� takkiansa.

--Kiitoksia paljon, vastasi em�nt�.--Aikaisinpa nyt laiva joutuikin.

--Joutuihan se, kun ei tarvinnut k�yd� Pitk�ss�lahdessa ja muutenkin on

n�in tyyni.

--Saarnasiko siell� nyt Hovin nuori maisteri, niinkuin menn� pyh�n�

arvelivat.

--Maisteri saarnasi ja kyll� siit� tulee hyv� pappi, kehui Auvinen.

--Vai hyv�sti saarnasi. Mist� se olikaan t�m�n p�iv�n teksti ... niin,
kun Vapahtaja opetti kansaa venheest�.

--Siit� juuri, todisti Auvinen.--Ja niist� verkoista ja kaloista. Kyll�

se puhui kerrassaan hyv�sti, ei luulisi niin nuorelta miehelt� sill�
lailla l�htev�n.

--Viel�k�h�n tuo saarnaa t�n� kes�n�.

--Ei tied�.

--Olisi k�yt�v� kuulemassa... Mutta sinullahan mahtaa olla n�lk�,

huomasi em�nt�.--K�y Vappu noutamassa leip�� ja voita ruokahuoneesta,
min� otan keittokupin uunista.

Auvinen istui p�yd�n taakse.

--Nyt on niin hyv� s��, ett� siet�� laskea verkot j�rveen, puheli h�n
k��nnelless��n leip�kannikkaa, jonka Vappu juuri toi.

--V�syksiss�h�n sin� olet nyt kirkosta tultuasi, s��litteli em�nt�.--

Heitt�� ennen huomenna.

--Huomenna saattaa jo tuulla, enk� min� niin v�syksiss� ole, kehui

Auvinen naurahdellen.

--Mihin lienev�t rengitkin pist�ytyneet.

--Pian min� ne viskaan tuonne niemen kupeelle vaikka Vapun kanssa.

--Kun eiv�t lehm�t enn�tt�isi tulla kotiin, arveli em�nt�.

--Lehm�in tulolle sielt� ollaan jo takaisin. Mene vain Vappu kantamaan

verkkoja veneeseen, min� t�ss� v�h�n puraisen.

Vappu katsahti salavihkaa kumpaisenkin palveltavansa silmiin ja l�hti

ulos.

--Enp�h�n muistanut sanoa, ettei kanna niit� harvoja verkkoja, sanoi

Auvinen ja riensi pala suussa per�st�.

Portailla tavoitti h�n Vapun ja neuvoi sille hiljaa, mist� kohdasta

l�yt�� mit�kin. Sanottuansa palasi h�n ateriaansa jatkamaan, mutta
suoritti sen pian ja l�hti rantaan.

Lapset tulivat marjasta ja toivat v�hi� l�yt�j��n �idilleenkin

maisteltavaksi.

--Joko is� on tullut kirkolta? kysyi Aliina, vanhin lapsista, jota

h�nen �itins� piti toisten valvojana.

--Jo tuli, vaan meni rantaan; kuului k�yv�n verkot heitt�m�ss�, selitti
�iti.

--Saisinko min�kin menn� is�n kanssa? kysyi Aliina.

--Mene vaan, jos tapaat viel� rannasta ja ottanee.

Aliina l�hti kiireesti rantaan. H�n oli ollut aina lasten seurassa ja
pysynyt siten mielelt��n lapsena, vaikka ik�� oli jo l�hes viisitoista
vuotta.

Rannassa olivat veneet viel� paikoillaan, eik� niiden luona n�kynyt

ket��n. Aliina katseli ymp�rilleen ja huomasi verkkohuoneesta liikett�.
Viel� ovat verkkoja ottamassa, ajatteli h�n hyvill��n ja k��ntyi sinne.
Kumpainenkin oli kurkottamassa verkkoa orrelta.

--P��senk� min�kin j�rvelle? kysyi Aliina kynnyksen yli.

--Ka, johan se on Aliina tullut marjasta, sanoi Auvinen iloisesti,

k��nt�en p��t�ns�.--Mihink� toiset lapset j�iv�t?

--Ne j�iv�t �idin luokse.

--Vaan jos �idin on liikuttava askareillaan, niin olisit sin� lasten

luona.

--Min� kysyin �idilt� ja lupasi.

--No kyll�h�n sin�, vaan tulee niin paljon verkkoja, ettei oikein
sovikaan.
--Min� soudan toverina.

--Ei se kahden soutaminen sovellu verkkoja laskiessa.

Auvinen otti viimeiset verkot ja toi veneeseen.

--Tuolta n�kyv�t tulevan toisetkin lapset. Min� annan t��lt� taskusta

rusinoita, jakele niit� ja menk�� sitten toisella veneell� t�h�n
rantamalle soutelemaan.

H�n kaivoi taskustaan pienen paperipussin ja lykk�si veneenkin

valmiiksi lapsille j�rveen. Aliina ei en�� pyrkinyt, sill� toisetkin
olisivat alkaneet tahtoa yhteen matkaan. Ja olihan heill� nyt
itsell��nkin vene ja rusinoita lis�ksi.

Verkon heitt�j�t l�htiv�t soutelemaan pitkin rantaa niemen taa ja

lapset j�iv�t ratustelemaan namusiansa. Sitten he ker�ytyiv�t veneeseen
ja iloista meteli� pit�en melaskoivat kaislikossa. Kului heilt� kotvan
aikaa, ennenkuin kyll�styiv�t. Rantaan palattuaan ryhtyiv�t viel�
karttupiilosille. Yksi kerrallaan asettui veneen kokkaan kuurottamaan
ja toiset sill� aikaa juoksivat mik� minkin m�tt��n taa tai
verkkohuoneen suojaan. Usein oli verkkohuoneen sis�ss�kin joku piilossa
ja muutamalla kerralla kutsui Aliina sinne Mari-nimisen sisarensa
toverikseen.

--Et arvaa, mink� min� t��lt� nurkasta �sken l�ysin.

--Mink�? kysyi Mari uteliaana.

--El� sano toisille, niin min� n�yt�n, varoitti Aliina.

--No, en sano, lupasi Mari.

Aliina veti nurkasta vanhan verkon takaa pullon.

--Mit� siin� on? uteli Mari.

--Taitaa olla viini�, arveli Aliina asettaen nen�ns� pullon suulle.

--Kenenk�h�n se on?

--En tied�.

--Maistetaan.

--Ei maisteta, kenen lienee. Kuurottamassa ollut tuli etsim��n ja

heid�n t�ytyi panna pullo paikoilleen, jotteiv�t toiset n�e.

L�mpim�n�, kauniina iltana ei ollut lapsilla kiirett� pihaan.

Piilosilla-oloon kyll�stytty��n siirtyiv�t he polskuroimaan rantamalle
veteen, jossa kivien kupeilta ajelivat kiinni pieni� mateenpoikia.
Suuri oli riemu niit� kiinni saadessa ja yht� riemuiten niit� mentiin
kissalle viem��n.

Aliina j�i Marin kanssa rantaan odottelemaan is��, jolle he halusivat

ilmaista l�yt�ns�. Jo alkoikin kuulua airojen kalke ja Vappu veteli
posket punakkana niin kovasti, ett� vene t�rm�si puolitiest� kuivalle
maalle. Tyt�t odottelivat Vapun poistumista eik� se kauan
virkaillutkaan rannalla.

--Me l�ydettiin piilosilla ollessa pullo verkkohuoneen nurkasta, kertoi

Aliina is�lleen.

--Vai niin, tyhj� pulloko? kysyi t�m� tiet�m�tt�m�n�.

--On siin� v�h�n pohjassa.

--Miss� nurkassa se on?

He meniv�t kolmen verkkohuoneeseen. Auvinen katseli ja k��nteli pulloa

joka puolelta ja sanoi:

--T�m� on varmaan renkien pullo, ja ne saattavat suuttua, jos tiet�v�t

meid�n katselleen. Pannaan paikoilleen, eik� puhuta t�st� kellek��n
mit��n.

H�n k�tki pullon hyvin varovasti ja kyseli Aliinalta, miten se oli

peitettyn�, jotta se tulisi samalla tavalla, ja varoitti viel� kerran
mit��n puhumasta.

Em�nn�ll� oli keitetty kahvipannu odottamassa is�nt�� j�rvelt�.

Aliina muisti ett� h�nen kasvinpenkkins� tuvan takana oli viel�

kastelematta. H�n haki astialla rannasta j�rvivett� ja alkoi
tuohiliuhalla lipitt�� kasvien juurille.

Kujaa my�ten k�vell� kuhnaili pihaan p�in suutari Naulanen, jolla oli
pieni m�kki kyl�n laidalla.

--Hyv� iltap�iv�, sanoi Naulanen jo ulompaa ja poikkesi Aliinan

puheille.

--Iltaa, iltaa, vastasi Aliina ja jatkoi ty�t��n.

--Onko is�si kotona?

--On, kamarissa kahvia juomassa.

--Juokoonpa sitten rauhassa, puheli Naulanen istuutuen nurmelle.--

Itsellesik� sin� kasvatat noita ly�kki�?

--T�ss� on kaikille meid�n talon joukoille, selitti Aliina.

--Kenenk� tuo isoin pensas on?

--Se on �idin?

--Isoin tuo saapi sille ollakin. Ent�s tuo toinen iso?

--Se on is�n.

--Vai is�n ... saisi noita sille olla useampiakin.

--N�it� on vaan yksi pensas kullekin, selitti Aliina.

--Eip�h�n ole kaikille lapsille.

--Onpahan, v�itti Aliina ja katseli kummastellen suutariin, kun t�m� ei
saanut selv��, vaikka tunsi heid�t jokaisen nimelt��n.

--T�m� on minun, t�m� Marin, t�m� Reetan, t�m� Antin ja t�m� Junnun ...
nyt sen n�itte, kehahti Aliina luettuaan.

--N�kyy niit� sinun laskusi mukaan olevan, sanoi Naulanen

salamyhk�isesti naurahtaen ja k��ntyen toiseen asiaan virkkoi:

--K�yp� sanomassa is�llesi, ett� min� olen t��ll�.

Aliina pyyhk�isi otsalle valuneet hiukset korvan taakse ja l�hti

juoksemaan huoneeseen. Kohta tuli sielt� Auvinen, ja k�telty��n
istahtivat he vieretysten nurmelle. Naulanen katsahti ymp�rilleen,
oliko ket��n n�kyviss� ja virkkoi kuiskuttaen:

--Viime y�n� se sai ja l�hetti minut tahtomaan rahaa.

Auvisen kasvoille kohosi ik�v�n tuskallinen ilme ja k�si vet�ytyi

ehdottomasti housun taskuun.

Aurinko oli jo mennyt niin alas, ett� huoneiden varjot ylettyiv�t yli
pihamaan.

II.

--Kuule, nouse yl�s, el� en�� nukuttele, puheli Lahnaniemen em�nt�

nykien Aliinaa k�dest�.

Oli syys-aamu, v�h�n j�lkeen palvelijain taloon tulon. Muu joukko oli
riihess� puimassa, lapset vain nukkuivat leve�ss� tuvan s�ngyss�, ja
em�nt� asetteli keittopataa takkatulelle. Aliina havahtui viimein ja
nousi ketter�sti vaatteita p��llens� pukemaan.

--Havautin sinut nyt v�h�n aikaisemmin, sanoi em�nt�.--Ajattelin ett�

jos menisit navettaan Vapun toveriksi, se on siell� yksin��n, kun
toisen piian piti menn� riiheen. Osaathan sin� kantaa heini� lehm�in
eteen.

Aliina veti keng�t jalkaansa ja l�hti t�ytt�m��n �itins� k�sky�. Ulkona

oli pime�. Kiireesti juosta sipsutteli h�n lantakatokseen, jonne
raollaan olevasta navetan ovesta n�kyi himme� lyhdyn valo. Aliina astui
hiljaa kynnyksen yli navettaan, mutta palautui samassa varpaillaan
hiipien takaisin. H�n oli aivan h�mm�styksiss��n. Olihan h�n
hein�niityll� ja leikkuupellolla n�hnyt renkien ja p�iv�l�is-ukkojenkin
k�sittelev�n piikoja ja telmiv�n niiden kanssa, mutta ainoastaan
suuressa joukossa. Mutta ett� is�...

Aliina ei tiet�nyt mit� ajatella ja mit� tehd�. Ohuessa

p��llysvaatteessa seisten tuli pian vilu lantakujan nurkassa, mutta
mihin menn� l�mmittelem��n? Viimein h�n huomasi, ett� sauna oli pantu
l�mpenem��n riihimiehi� varten, ja hiipi sinne uunin eteen. Matalalle
laskeutunut savu tunkeutui silmiin ja oli apuna kirvertelem�ss�.
Tukalaksi tuli siin�kin olo, mutta mitenk� selitt�isi �idille, jos
menisi tupaan. Viimein h�n pyyhki silm�ns� ja koetti �idin huomaamatta
p��st� s�nkyyns�. Mutta sep� ei oikein onnistunut.

--Mik� sinulla on? kysyi �iti katsahtaen Aliinan punastuneihin silmiin.

--K�vin saunan uunia kohentamassa, vastasi Aliina matalalla ��nell�.

--Eik� siell� navetassa ollutkaan ty�t�?

Aliina yr�hti jotakin vastaukseksi, joka ei ollut minnek��n p�in, sill�

h�nest� oli vaikeata valhetella.

Onneksi ei �iti kysellyt enemp��, vaan k��ntyi toiseen asiaan.

--K�y nyt, neuvoi h�n,--kutsumassa is��si kahville, se meni riihelle

olkia korjaamaan.

--�Is�� riihelt�, ajatteli Aliina s�ps�ht�en ja l�hti koneen

tapaisesti liikkeelle.

P�lyisest� riihest� kuului kolketta ja puhelua. Is�ns� tapasi h�n

ruumenhuoneesta voitelemassa siivuukonetta.

--Kas kun Aliinakin on jo valveilla, rehahti t�m� nauraen

ihmettelem��n.

--�iti kutsui kahville, ilmoitti Aliina ujosti.

--Vai kahville, pit��p� tulla, jopa t�m� tuntuukin py�riv�n.

H�n py�r�ytti kerran koneen rattaita ymp�riins� ja l�hti kiirehtim��n

Aliinan per�st�, joka jo oli k��ntynyt pihaan p�in.

--Joko sin� olet ollut kauankin valveilla? kysyi h�n hyvittelev�ll�

��nell�.

--Jo v�h�n aikaa.

--K�vitk� sin� �sken navetassa?

Aliina ei vastannut mit��n.

--Taisithan sin� k�yd�, jatkoi Auvinen naurahdellen.--Min� vain v�h�n

huomasin, kun tuo Vapun heikale ry�sti minulta rukkaset, niin min�p�
otin kiinni. Vaan ei puhuta siit� kellek��n.

He ehtiv�t jo tuparakennuksen kynnykselle, sill� Aliina kulki kiireesti

edelt�.

--Pianpa Aliina saikin tulemaan, sanoi em�nt�, kun he astuivat tupaan.

--Onko siell� viel� miten paljon puimista?

--Viimeinen lataus on menossa, vastasi is�nt� istahtaen lavitsalle.--

El� viek��n sit� pannua kamariin, t�ss� tuvan p�yd�ll� on niin mukava
juoda leketell�.

H�n k��ntyi valmiiksi p�yt��n p�in ja naurahdella myh�ili siin�

tyytyv�isen�, kuten ainakin perheen is� joukkonsa keskell�.

--Yhdentekev�, sanoi em�nt� pyyhkien pannunsa p��llyst��.

H�n k�vi noutamassa muut kahvikojeet, ja sitten he toinen toisella

puolen p�yt�� istuen joivat ja juttelivat.

--Luuletko t�n� syksyn� tulevan jyv�hinkaloiden t�yteen? arveli

em�nt�.

--Kyll� ne tulevat, tuskin mahtuukaan, kehui Auvinen.

--Jokohan nyt p��st�neen jyvi� my�m��n?

--On niit� nyt my�d� aivan enemm�lt�.

--Niinh�n sin� kehuit viime vuotenakin, mutta kellek� niit� my�tiin?

--Ei isommissa summissa my�tyn�, mutta annoinhan min� usein pienille

ostajille.

--Minusta olisi viisainta ett� m�isi enemm�lt� yhteen paikkaan eik�

riputtelisi v�hitellen sinne ja t�nne.

Em�nt� aikoi korjata kupit pois p�yd�lt�, mutta Auvinen esitteli, ett�
Aliinallekin annettaisiin kahvia.

--Mit�p� h�neen lasten tarvitsee totutella, vastusteli em�nt�.

--Annetaan nyt, houkutteli Auvinen.--Eih�n Aliina ole en�� kovin lapsi,

kohta rippikoulu-i�ss�.

Em�nt� alkoi kaataa kuppiin. Vappukin sattui tulemaan samassa, ja sille

t�ytti em�nt� toiset kupit.

--Tule Vappu juomaan, kehoitti em�nt�,--ja siin� on Aliinallekin.

Vappu astui rohkeasti p�yd�n luokse katsomatta kehenk��n. Aliina

piilottautui lasten s�ngyn taakse ja esteli juomasta.

--Tule nyt Aliina, kuului is�n hyvittelev� kehoitus.

--El� houkuta, sanoi �iti vakavammin.--Olethan jo ollut v�h�n aikaa

valveilla ja karjallakin k�vit.

Vappu s�rpi punakkana kahviaan ja vilkaisi syrjitt�isell� katseella

Aliinaan.

Auvinen oli tyt�rt��n kohtaan niin hyv�ntahtoisella tuulella, ett�

olisi vaikka kantanut sille kahvia, jos olisi ilennyt. Aliina ei yht��n
kaivannut t�t� huolenpitoa ja k�vi hyvin vastenmielisesti ottamassa
kupit p�yd�lt� ja meni nurkkaan juomaan.

Em�nt� oli siirtynyt keittopataa kohentelemaan ja virkkoi:

--Jokap�iv�inen turkki t�lle Aliinalle pit�isi teett��, sittenh�n

siell� navetallakin tarkenisi k�yd�.
--Onhan se vanha turkki, pit�� sit� jokap�iv�isen�, sanoi Auvinen.--
Min� teet�n t�n� talvena Aliinalle Kajaanissa muokatuista nahkoista
verka-p��llisen harviais-turkin.

--Kovinpa rikkaasti nyt menn��n, sanoi em�nt� v�h�n ivallisesti.

--Mik� on menness�, kehui Auvinen herttaisesti nauraen.--Sinullekin

min� teet�n uuden hyv�n turkin.

--Sit� vailla. Min� tulen viel� monta vuotta toimeen entisell�, on se

niin hyv�.

--Eip� siin� ole verkap��llist�.

--Verkaa se on, vaikka kotona kudottua.

Joku riihimies tuli ilmoittamaan, ett� nyt siell� tarvittaisiin

s�kkej�.

--Kas kun ne unehtuivat, sanoi Auvinen.

H�n oli jo aikoja sitten sanonut menev�ns� s�kkej� riihelle viem��n.

--Vai jo ne ovat niin lopussa, sanoi em�nt�, ja t�m� minun keittoni

joutuu kovin hitaasti, kun on niin huonoja puita.

--Min� tuon tullessani parempia, kun k�yn s�kit antamassa, puheli

Auvinen menness��n.

Kohta h�n palasikin, k�sivarrella halkoja, joita laitteli hyvin

huolellisesti padan alle.

--Menep� Aliina katsomaan, sanoi em�nt�,--onko Vappu laittanut vett�

l�mpenem��n riihimiehille, ja jos ei ole, niin kanna toverina.

--Liika raskastahan se on veden kantaminen Aliinalle, s��litteli

Auvinen.--Joutaisinhan t�st� min�kin.

Usein ennenkin oli Aliina kuullut is�ns� h�nt� s��littelev�n, ja se

tuntui aina niin hyv�lle mielest�, mutta ei t�ll� kertaa. H�n kiirehti
joutuin ulos, pel�ten ett� is� enn�tt�� ennen.

III.

P�iv� alkoi olla lyhimmill��n. Aurinko k�vi tekem�ss� ainoastaan

matalan kaaren etel�isell� taivaanrannalla, ik��nkuin salaa
pilkist��kseen, viel�k� ihmiset ovat s�ilytelleet itsens� sulana
paukkuvan pakkasen k�siss�. Mutta kun aurinko oli ihmiset hyl�nnyt,
pakottivat n�m� kivien heit� l�mmitt�m��n. Aamuin ja illoinkin he
l�mmittiv�t huoneittensa uuneja, ajaen pakkasta pois ja tuprutellen
sille savua vasten silmi�. Ulkona liikkuvat pukivat vahvasti vaatetta
ylleen ja varustivat jalkansa monilla sukilla ja suurilla kengill�.

Lahnaniemeen oli kutsuttu suutari Naulanen tekem��n talvikenki�, ja

Auvisen p��h�n pisti hakea r��t�likin tekem��n vaatteita. Ensin oli
kaupungista haettava tarpeita, ja l�ht�ns� edellisen� iltana h�n
hyvitellen mainitsi Aliinalle, ett� kohta t�m� saa uuden turkin.

Aliina oli pienest� pit�en oppinut iloitsemaan is�ns� lupauksista,

sill� ne oli aina t�ytetty, eik� ollut nytk��n ep�ilemist�. Mutta ennen
h�n ei ollut saanut mit��n n�in arvokasta kuin nyt oli odotettavissa.
Is� tuntui taas niin hyv�lt� ja rakkaalta kuin ennenkin, jolloin oli
ollut luvassa uusi huivi taikka esiliinavaate. Ja nyt saisi uuden,
verkap��llyksisen turkin! Mieli tuli sit� ajatellessa niin iloiseksi,
ettei unikaan tahtonut osua silmiin, ja aamusella her�si h�n jo is�n
l�ht�� katsomaan.

--Tarkenisikohan Aliina k�yd� p�iv�n tultua kutsumassa r��t�li�

m�kilt��n ty�h�n? arveli Auvinen l�htiess��n.--Saisi jo huomenna tulla.

--Kyll� min� tarkenen, kun panen jalkaani �idin suuret keng�t, vakuutti
Aliina iloissaan.

H�n oli niin hyvill��n, ettei aamiainenkaan oikein maistunut. Kuppi j�i
melkein koskematta, kun h�n pani lusikan pois ja meni kangaspuiden
taakse penkille pitk�lleen odottelemaan p�iv�n valkenemista ja
ajattelemaan, miss�h�n asti is� mennee, jokohan olisi perill�.

Vaimov�en poistuttua j�iv�t suutari ja rengit tupaan tupakoimaan ruuan

p��lle. He luulivat olevansa yksin tuvassa eiv�tk� huomanneet Aliinaa,
vaikka renki Lassi jo kerran kurkistikin katsoakseen.

--Siin�k� se on Kovatar sinun m�kill�si? kysyi Lassi suutarilta.

--Siin�h�n tuo on ollut siit� pit�en, kun kes�ll� sai siihen lapsen,
kertoi suutari.

--Miten se siin� el��, onko sill� ty�t�?

--Mit�p� ty�t� sill�... On tainnut el�� t�st� saamillaan

palkkarahoilla, vaan jo valitti puutetta.

--Ent�s nyt eteenp�in? uteli Lassi.

--Totta is�lt�, vastasi suutari naurahtaen.

--Sit�p� min�, sanoi Lassi ja v�h�n kiivastuen jatkoi: Onko se totta,

kun joku puhui, ett� se olisi syytt�nyt minua lapsensa is�ksi?

--Ei minun kuulten ole syytt�nyt ket��n, vakuutti suutari.--Vaan

tottapahan tiedoksi tulee: viime viikolla k�vi heitt�m�ss� Kosken
lautamiehelle manuun el�kkeest�.

--Mutta jos se minut manuuttaa, niin se ei lopukaan siihen, siit�

syntyy kummat jupakat, uhkaili Lassi.

--El� pelk��, lohdutteli suutari,--ei se sinua manuuta. Pahimmassa

tapauksessa vieraaksimieheksi.

--Mutta mitenk� se uskaltaa itse�ns� asianomaistakaan manuuttaa?

Sakkoahan siit� saapi Kovatar niinkuin toinenkin.
--Mit� se Kovatar sakosta v�litt��, selitti suutari.--Se sy�pi sakkonsa
veten� ja leip�n� ja ottaa vaan el�kkeen.

Lassi hiljensi ��nt��n ja virkkoi:

--Eip� palvelija kelpaa vieraaksi mieheksi is�nt��ns� vastaan.

--El� niin liika suoraan, huomautti suutari.--Etk� sin� ole kuullut,

ett� puhu miehest� p�iv�kaudet, vaan el� sano nime�.

--Ei se mit��n n�in meid�n kesken, puolusti Lassi.

--Vaikka, sanoi suutari ja lis�si: Niink� sin� luulet, ett� siit�

k�r�j�asia tulisi ... ei veikkonen. Raha ja rukiit sen painaa
kuulumattomiin.

Aliinalle tuli hyvin vaikea t�m�n keskustelun kuultua. H�n oli jo

talven alussa saanut katkeran huomion, ja nyt siihen sielt� ja t��lt�
tipahti uutta karvautta. Jokohan t�m�kin on totta? H�n v�r�hteli
vihasta tuotakin suutaria kohtaan, kun se niin nauraen puhuu ja on
peittelevin��n. Sen ruoja... Aliinalle muistui mieleen suutarin
kes�lliset sanat sipulipenkin luona lapsista, ja nyt h�n sen ymm�rsi,
vaikkei silloin. H�n muisteli, oliko muilta kuullut samanlaisia
viittauksia is�st�, ja monta semmoista johtui mieleen. H�pe� ja viha
raivosivat rinnassa. Jos h�n olisi isompi ja voimakkaampi, niin ihan
l�isi niit� akanrutaleita; l�isi ja ajaisi koko kyl�lt� korpeen
kuolemaan.

P�iv�n h�m�rt�ess� l�hti Aliina r��t�lin m�kille, joka ei ollut aivan

l�hell�. Koivikkomets�n l�pi kulkevan tien kahden puolen haljeta
r�s�hteliv�t puiden pinnat lauhtuvan pakkasen vaikutuksesta. Pient�
ripsett� kuului melkein lakkaamatta ja v�liin aina kovempia, kuin
pienen pyssyn laukauksia, joihin j��tynyt mets� kuivasti vastasi.
Aliina ei ollut sattunut ennen t�mm�ist� r�iskett� kuulemaan ja h�nt�
pyrki v�h�n pelottamaan.

Edelt�p�in kuului tiukujen kilin�� ja kohta erotti reenkin ratinan.

Pelonsekainen tunne h�lveni, kun h�n tiesi muita olevan l�himailla.
Kohta tuli vastaan ajava n�kyviin. Huolettomasti reen toiseen laitaan
nojallaan istui siin� suuri mies lammasnahkaturkissa, ja
keskenkasvuinen poikanen ajoi hevosta. Kohdalle tultuaan kohosi suuri
mies suoremmaksi istumaan ja sanoi pojalle:

--El�p�s aja.

Poika seisautti.

--Viepik� t�m� tie Lahnaniemeen? kysyi mies.

--Sinne t�m� menee, vastasi Aliina seisahtuen.

--Kenenk� sin� olet tytt�?

--Matti Auvisen ja Reeta H�lisen.

--Vai Matti Auvisen tytt�, sanoi suuri mies ja k��ntyi oikein tarkasti
katsomaan.--Onko is�si kotona?
--Kaupunkiin meni t�n� aamuna.

--Voipas sit�, sanoi suuri mies ja rupesi kyytipojan kanssa tuumimaan.

Aliina k��ntyi jatkamaan matkaansa. H�n ei ollenkaan pit�nyt tuon

miehen uteliaista kysymyksist�. Ja mit� varten se sitten k��ntyi niin
tarkasti katsomaan? Jos viel� tulisi tuntemattomia vastaan, niin eip�
sanoisikaan heille kenenk� tytt�. Mit� he sill� tiedolla tekev�t.

Loppumatkalla ei pakkanen en�� ollut niin kirpakkaa kuin aamusilla.

Lauhduttava sumu laskeutui maille ja sekoittuneena talojen
l�mmityspaikoista l�htev��n savuun hajahti v�h�n tervalle.

Viimein joutui Aliina perille. R��t�li sattui kotiinsa ja korjaili

vanhaa turkkia. R��t�lin vaimo hoiteli lastaan ja piti vieraan
puhuttelusta huolta.

--Kun t�mm�iselle matkalle n�in pakkasella, ihmetteli vaimo.--On

varmaan paleltanut jalkoja.

--Ei kuin hyvin v�h�n, kehui Aliina.

--Taitaakin nyt ilma lauhtua, vaan kyll� siell� onkin ollut pakkanen.
T�n� aamuna k�vi t�ss� Kosken lautamies l�mmittelem�ss�, niin se kun
puisteli itse�ns�, sanoi niin kylm�n tulleen reess� istuessa, kertoili
vaimo.

--Lautamiesk� se oli? Se tuli minua vastaan, sanoi Aliina v�h�n

h�mm�styen.

--Vai tuli se vastaan ... aloitti vaimo, mutta silloin kuului r��t�lin
lyhyt ryk�isy, ja Aliina huomasi sen samassa antavan pari vihaista
silm�niskua vaimolleen.

--... Niin, jatkoi vaimo h�mmentyen ja tapaillen sanojaan, ... se joi

t�ss� kahvit ... kuului olevan asiata tuonne ... Mustaanlahteen.

Syntyi pitk�npuoleinen ��nett�myys. Vaimo meni laittamaan kahvipannua

tulelle eik� luopunut aikeestaan, vaikka Aliina koetti est��; h�nen
takiaan ei pid� ruveta keitt�m��n. H�n olisi tahtonut heti asiansa
sanottuaan l�hte� takaisin, sill� kyl�ss�-olo ei t�ll� kertaa
ilahuttanut. Oli ihan vaikea istua siin� pahan mielen pakottaessa.

Vieraan mielentilan huomasi r��t�li ja loi aina sopivassa tilaisuudessa

moittivan silm�yksen vaimoonsa. Vaimoraukka koki korjata
ajattelemattomuuttaan ja aloitti milloin mist�kin asiasta puheen, mutta
ei vain onnistunut. Aliina huomasi selv��n ��ness� teeskentely�. Nyt
h�n tunsi oikein katkeruutta siit�, mit� ihmiset ovat ennenkin h�nen
l�sn�ollessaan ajatelleet ja kuinka ne ovat olleet muuta
ajattelevinaan. Vihakin pyrki kuohahtelemaan mieless�, mutta ei tiennyt
oikein ket� vihata. Itse��n h�n syytti siit�, ettei ole ennemmin
huomannut t�t� kaikkea.

Viimein tuli tuo odotettu tarjous tehdyksi ja Aliina sai estelem�tt�

l�hte� kotiinsa. Tiet� pitkin k�velless��n antoi h�n katkeran mielen
vapaasti valua kyynelein�. Nyt ei ollut ket��n n�kem�ss�, ei tarvinnut
muita kajoa, eik� muidenkaan h�nt�. Jos ei olisi ollut talvi, olisi h�n
mielell��n istunut jollekin m�tt��lle aikaa kuluttaakseen. Sill�
kotikaan ei vet�nyt puoleensa. Kyl��n halutti viel� v�hemmin, sill�
siell� ihmiset kiertelev�t ja karttelevat sanoa, mit� ajattelevat. H�n
uskoi kaikkialla olevan samanlaista kuin tuollakin r��t�lin m�kill� ja
p��tti sen vuoksi karttaa kaikkien seuraa.

Yksi oli kumminkin, jonka mielialaa ei voinut arvata, nimitt�in �iti.

Tuntui kyll� kummalta, ettei �iti tiet�isi sit�, mink� jokainen
syrj�inen n�kyi tiet�v�n, mutta mit��n merkki� ei ollut t�h�n asti
huomannut. Aliina rupesi heti kyl�st� palattuaan erityisen uteliaana
tarkastelemaan �iti�ns�, varsinkin kun sill� oli Vapulle jotain
sanomista tai neuvomista. Mutta turhaan. ��ni pysyi yht� lempe�n� kuin
jos olisi puhutellut omia lapsiansa. Kasvoistakaan ei huomannut mit��n
ynseyden merkki�.

Pime�n tultua alettiin odotella kaupunkimiest� kotiin. Sen tulo meni

kumminkin niin my�h��n y�h�n, ett� enin osa joukosta jo nukkui. Aliinaa
virkisti taas turkin toivo, ja h�n valvoi viimeisen� ja oli kantamassa
tavarak��r�j� huoneeseen. My�h�isyyden takia j�i tavarain katseleminen
aamuun, jolloin r��t�likin oli aikonut tulla.

Aamiaisen sy�nnin j�lkeen tulla loikkaili r��t�li, kantaen pitk�ss�

viivottimessa silitysrautaansa. Auvinen itse toi tuvan p�yd�lle
tavarak��r�t ja p��steli pois siteist�. Joukkoja ker�ytyi p�yd�n
ymp�rille ihailemaan puhtaasti muokatuita nahkoja ja sile�pintaista
verkaa. Aliinan silm�t loistivat hyv�st� mielest�, ja t�m� oli is�st�
mieleen.

--On kerrassaan hyv�� ja hienoa verkaa vai lieneekin trikoota, kehui

r��t�li vaatetta levitelless��n.--Ja t�t�h�n on kahteenkin turkkiin.

--Niin se on ollut aikomuskin, sanoi Auvinen katsahtaen naurussa suin

em�nt��ns�.

--Mit� varten sin� niin paljon ostit? kysyi em�nt�.

--No sinun turkkiisi, ilmaisi Auvinen salaisuutensa.

--Nyt sin� taas teit turhan kaupan, alkoi em�nt� ihmetell�.--Johan min�
sinulle syksyll� sanoin, ettei minun turkkini tarvitse uutta p��llist�.
Juoksepa Aliina aitasta se turkki t�nne n�ht�v�ksi, niin uskotte
muutkin, ett� siin� on kylliksi hyv� p��llinen.

Aliina k�vi noutamassa.

--Sanopa nyt r��t�li totuus, kest�isik� tuokaan uusi sen enemp�� kuin
t�m� entinen.

R��t�li venytteli kumpaakin ja my�nsi ett� tuskinpahan kest�isi, mutta

on kauniimpaa.

--Silloinpa ei ruveta valmista repim��n, teki em�nt� p��t�ksen.--Saat

vaan my�d� minun osani muille.

--Antaisit panna uuden, sanoi Auvinen v�h�n pettyneen�.--Kuka sit�

ostaakaan.

Vappu tuli t�m�n kuultuaan nypel�im��n vaatetta tarkemmin ja hieman

kainosti sanoi:
--Kun olisi rahaa, niin min� ostaisin.

--Vappuhan sen kyll� saattaa ostaa, alkoi em�nt� kehoittaa.--Riitt��h�n

sinun palkkasi hyvin kyll� siihen, kun laitat t�n� vuotena v�hemm�n
muuta vaatetta.

L�sn�olijain kasvoille syntyi omituisia liikkeit�. Auvinen itse myh�ili

��nett�m�n�, puhumatta puoleen tai toiseen, ja r��t�li ryhtyi
siivoilemaan sieraimiansa.

Aliinaan t�m� my�ntituuma vaikutti eniten. H�n siirtyi samassa pois

p�yd�n luota ja seurasi levottomana keskustelun p��t�st�. Kun kauppa
kuulosti rupeavan toteutumaan, meni h�n �itins� luokse ja sanoi hiljaa,
mutta jotenkin kiihke�sti:

--Elk�� hyv� �iti my�k� tuota turkin p��llist�.

--Mink� t�hden? kysyi em�nt� ja katsahti tarkkaavasti tytt�reens�.

--Niin ett� antaa r��t�lin panna teid�n turkkiin.

--Ei, hyv� lapsi, t��ll� auta niin ylellisesti el��, huomautti em�nt�.
--Kuningaskin kulunsa pit��, jopa ett� minunlaiset.

Aliinan mieli ei rauhoittunut. H�nen olisi tehnyt mieli sanoa jotain

semmoista, ett� varmaan saisi �idin taipumaan, mutta h�n h�pesi samassa
omaa ajatustaan. Vastustamishalua se ei kumminkaan ehk�issyt ja h�n
sanoi:

--Jos ette �iti ota, niin en min�k��n huoli.

--No no, mit� sin� nyt puhut, varoitti �iti.--Sinulla ei ole entist�
turkkia, t�ytyy sinulle kelvata, mit� is�si mielell��n laittaa.

Aliina oli toivonut, ett� �iti ymm�rt�isi h�nen tarkoituksensa ja

peruuttaisi tuon harmillisen kaupan, mutta saikin vain nuhteita
osakseen. Uhkamielin poistui Aliina tuvasta.--Tehk��t, ajatteli h�n,
mutta niin kauan kuin Vappu on meill�, en pane sit� turkkia p��lleni.

IV.

Koti ei en�� ollut Aliinasta niin vieh�tt�v� ja iloinen kuin ennen. H�n
katsoi osaaottamatta ja kaipauksella, kun nuoremmat sisaret ja veljet
iloisina kiipeiliv�t is�n syliss�, milloin t�m� oli saapuvilla. H�n oli
sen sijaan melkein kokonaan vieraantunut is�st�, eik� t�m�k��n
puolestaan hyvitellyt h�nt� niinkuin ennen. Aliina siit� tunsi ik�v��
mielt�, ja v�list� teki mieli menn� toisten lasten mukana nahuamaan
is�n ymp�rille, mutta siit� ei tullut en�� totta. Ajatella kyll�
saattoi, mutta jos aikoi ottaa askeleen, niin se keskeytyi. Pahemmin
vaivasi se, kun is� hyvin harvoin en�� katsoi suoraan silmiink��n,
mutta n�ytti kumminkin aina ep�ilev�sti seuraavan h�nen k�yt�st��n.

Yst�vyys Vapun kanssa oli my�skin loppunut. Se ilmeni toiselta puolen

tylyyten� ja toiselta puolen inhona. Vappu ei vastannut
tarpeellisiinkaan kysymyksiin, ja Aliina h�nt� karttoi niin, ettei
ruvennut sy�m��n eik� juomaan yksist�, ja siirtyi pois, jos he
sattuivat l�hekk�in istumaankin. H�n olisi suonut sen menev�n vaikka
minne, niin ettei kuu kuulisi eik� p�iv� n�kisi. Mutta mink� h�n sille
tekisi, ett� saisi pois silm�ins� edest�? Uusien ik�vien havaintojen
sattuessa syntyi hyvinkin rajuja ajatuksia, mutta ne supistuivat
lopulta siihen p��t�kseen, ett� ainakin vuoden lopussa se on saatava
pois vaikka mill� keinolla. Jos ei rohkene sanoa sit�, mit� mieli teki,
niin h�n ennen vaikka valehteleekin �idilleen Vapusta; sanoo vaikka
varastaneen, kyll� sitten ei �iti huoli. H�ness� kiihtyi
vakoilemishalu, vaikka se alussa v�h�n peloitti ja h�vettikin.
Ep�ilt�vien henkil�iden j�lki�, olipa ne kotoisia tai kyl�isi�, veti
h�nt� vastustamaton halu nuuskimaan.

Er�s noita ep�ilt�vi� oli suutari Naulanen, ja kun se joulun edell�

tuli palkkajyvi��n noutamaan, otaksui Aliina heti olevan salaisia
hankkeita tekeill�. Ensiksikin satutti se k�yntins� h�m�r�n ajaksi ja
vessasteli hyvin rehellisen tavalla tuvassa tyhjine s�kkineen,
tuumaillen, ett� siin� on h�nen vaimonsa eloaitta.

--Kuinka kauan se tuon aitan t�ydell� el��? kys�isi joku.

--Elelee se hyvien s�iden aikana kuukauden p�iv�t, mutta pakkasilla

pureksii l�mpimikseen enemm�n, lasketteli suutari.

Aliinaa n�m� pilapuheet eiv�t ollenkaan huvittaneet, h�n odotti muuta.

Ja kun Naulanen pyysi talosta hevosta vied�kseen s�kkins� myllyyn,
pujahti Aliina eloaittaa l�hell� olevan halkopinon taa vahtimaan.
Kappaleen aikaa h�n sai odottaa is��ns� ja Naulasta aitasta joutuvaksi,
mutta kun ne joutuivat, niin loppu k�vi sukkelasti. Useampia s�kkej�
siin� lenn�htikin kynnyksen yli rekeen, ja samassa l�hti suutari
ajamaan t�ytt� kyyti�. Navetan taitse kierrellen palasi Aliina
vakoilupaikaltaan. Valoisaan tupaan meneminen h�vetti, aivan kuin h�n
olisi tullut joltain rikosretkelt�. Is� oli jo enn�tt�nyt ennen ja
istui jotenkin ajattelevan n�k�isen� lavitsalla.

Em�nt� tuli tupaan ja kysyi suutaria.

--Se jo meni, ilmoitti Auvinen.

--Sill�p� kiire, ajattelin sy�tt��, kun ruoka joutuu, sanoi em�nt�.

--Johan sille min�kin siit� mainitsin, vaan kuului olevan kiire

jouduttaa jyv�s�kki jauhoiksi.

Aliina kuunteli syrj�st� vanhempiensa keskustelua ja ihmetteli, miten

ulkokullattuna is� osasi olla, s��lien samalla �iti�, joka ei n�kynyt
v�h��k��n ep�ilev�n, vaan uskoi aina hyv�� ja piti kaikki totena. Ensi
kerran tuntui oikein ik�v�lt� se seikka, ett� h�nen vanhempansa eiv�t
olleetkaan sellaisia kuin oli luullut. Ennen h�n uskoi, ett� ne
puhuivat kaikki asiat toisilleen oikein ja ettei niill� ollut mit��n
salattavaa toisiltaan, ja nyt niit� ilmestyi v�h�nv�li�. Tuntui oikein
pahalta, ett� �iti� tuolla lailla petet��n eik� kukaan sille sano.
Mutta h�np� sanoo.

Monesti olivat jo sanat valmiiksi ajateltuna, ettei muuta kuin aukaisee

suunsa, mutta silloin laskeutui kuin jokin paino kielelle.
V.

Joulun pyh�in aikana oli Lahnaniemess� tavallista enemm�n eloisuutta,

kun em�nn�n veli, M�ntym�en H�linen, tuli tytt�rineen vierailemaan.
Vaikka n�in l�heisi� sukulaisia, olivat he kesken��n seurustelleet
hyvin v�h�n. Vanhempiensa elinaikana oli em�nt� k�ynyt useinkin
syntym�paikallaan, mutta niiden kuoltua harvenivat k�ynnit, kun ei veli
moneen vuoteen vastannut vuoroansa. Syyksi teki sen, ett� kun h�n asuu
toisessa pit�j�ss� ja on matkaakin. Nyt oli h�nen tytt�relleen Hiljalle
tullut halu n�hd� serkkujaan, ja tyt�r sai siten is�ns�kin taipumaan.
Hilja oli vuotta vanhempi Aliinaa ja enn�tt�nyt jo k�yd� rippikoulun.
Olipa h�n sit� ennen saanut k�yd� v�h�n kansakouluakin ja kehittynyt
siten enemm�n aikaihmiseksi. Viel� heid�n tuumansa silti sopivat
yhteen. Aliina n�ytteli tavaroitaan mit� h�nell� oli, v�liin
semmoisiakin, joiden Hilja huomautti kuuluvan pienille tyt�ille.
Hiljalla kuului olevan enemm�n ja parempia, ainoastaan turkki oli
Aliinalla parempi, niin ett� Hiljakin sit� kehui ja koetteli p��lleen.

--Joko olet pit�nyt t�t� miss��n p��ll�si? kysyi h�n.

--En miss��n, sanoi Aliina, muistaen samalla uhkauksensa.

--L�ht��n nyt viimeisen� pyh�n� yhdess� kirkkoon, esitteli Hilja.

--Kun antaisivat meille hevosen, sanoi Aliina ihastuneena esitykseen.

--Jos ei sinun is�si anna, niin kyll� minun is�ni antaa, vakuutti
Hilja.

Tyt�t meniv�t kysym��n, ja aivan ensi mainitsemisella saivat hevosen

lupaan ja rengin kuskiksi. Mutta tyt�t olivat innostuneet toistensa
seuraan ja tahtoivat semmoista hevosta, jolla voisivat itse ajaa.
L�ytyi semmoinenkin. Auvinen ei olisi kielt�nyt mit��n. H�n oli itse
mukana laittamassa, ettei saanut tulla mik��n kohta huonosti, ja
koetteli omin k�sin ajopelien jokaisen solmun ja liitoksen.

--Ajakaa hevosenne leipuri Saliniin, siin� ovat meille tuttuja, neuvoi

H�linen, Hiljan is�.

--Mit�s ne siihen menisiv�t, huomautti Auvinen.--Onhan meill�

vakituinen kirkkopaikka suntiossa.

--Kyll�p�h�n me osataan, sanoivat tyt�t ja l�htiv�t ajaa

heilettelem��n.

Kahden ajaminen oli heist� hupaista, silloin ei ollut ket��n

kuulemassa, jos mit� rupattelisi. Ja hevosen ohjastaminen sitten, se
oli niin haluista ty�t�, ett� he v�h�n v�li� vaihtoivat ohjaksia. Hilja
tiesi viel� keinon miten saada hevonen juoksemaan: vedettiin vain
ohjakset ristiin ja silloinpa se antoi aika kyyti�.

--T�m�h�n hauskaa on, kun me arvattiin kahden l�hte�, ihasteli Aliina.

--Ja sin� pelk�sit, ettei is�si antaisi hevosta.

--Niinh�n min� ensin luulin.

--Eik� is�si tavallisesti anna mielell��n, mit� pyyt��? kys�isi Hilja.

--On tuo antanut.

--Pitik� miten paljon pyyt�� t�t� uutta turkkia?

--Ei ollenkaan.

--Eik� ollenkaan, ihmetteli Hilja.--Sep� on kovin hyv�.

Aliina oli kahden vaiheilla, puhuisiko en�� mit��n t�st� asiasta. Nuo
ik�v�t muistot olivat kumminkin haihtuneet serkun seurassa, ja kun t�m�
mainitsi is�st� kiitellen, ei h�nk��n voinut olla sit� kannattamatta.

--Ostihan se is� ilman tiet�m�tt� samanlaisen p��llisen �idinkin

turkkiin.

--Vai niin; sit� ei tullutkaan katsotuksi.

--Eip�h�n sit� laitettukaan, kun �iti ei huolinut, vaan antoi my�d�

piika-Vapulle, kertoi Aliina paheksien.

--Somapa on se t�ti ollut, s�esti Hilja Aliinan paheksumista. Mit�h�n

tuo tuolle; etk� sin� ollut vastaan?

--Olinhan min�, vaan ei se auttanut mit��n.

--Joko se on tuo Vappu teill� monetta vuotta?

--Toista vuotta.

--Kuka teill� oli t�m�n edell� toisena piikana?

--Olipahan muuan Kovatar.

--Miss� se on nyt?

--Tuolla kuuluu olevan suutarin m�kill�.

--Onko se naimisissa?

--Ei ole...

Aliina alkoi ep�ill� serkkunsa uteliaisuutta ja kesken puheen kys�isi:

--Mink� vuoksi sin� sit� niin kyselet?

--Ilman aikojaan, sanoi Hilja ja alkoi kertoa oman kotinsa

palvelijoista.

Heill� kuului olleen er�skin piika l�hes kymmenen vuotta ja melkein

jokainen kaksi tai kolme vuotta.

Hiljalla oli aikomuksena kysy� enemm�nkin sukulaistalonsa el�m�st�,

josta oli kuulunut yht� ja toista huhua, mutta kun h�n huomasi Aliinan
k�yv�n alakuloiseksi, niin heitti kesken ja alkoi k��nt�� puhetta
hupaisemmille aloille. Jopa se viimein joutui sulhasiinkin, vaikkei
niist� Aliina tiet�nyt juuri mit��n.

--Onko sinulla jo sulhanen? osasi h�n kumminkin kysy�.

--Ei toki minulla viel�, kielsi Hilja nauraen.

--Taitaapa olla, koska tied�t niist� ja naurat, uteli Aliina.

--Ei ole, ihan todella, vakuutti Hilja.--Oli niit� kansakoulussa

ollessa semmoisia toisten nimitt�mi� leikkisulhasia isoimmilla
tyt�ill�, mutta ei sen kummempia.

--Oliko sinullakin?

--Oli.

--Kuka se oli?

--Mik� milloinkin.

--Tiesiv�tk� ne?

--Tiesiv�th�n ne, kun toiset sanoivat, ja sitten kirjoitettiin

kirjeit�kin toisillemme.

--Kirjeit�kin? ihmetteli Aliina.--Eik� siit� oltu vihassa?

--Salaa kirjoitettiin.

--Vaikka kohta, en min� vaan uskaltaisi.

--Osaatkos sin� kirjoittaa?

--Hyvin huonosti.

--Eik� sinua ole k�ytettyn� kansakoulussa?

--Eiv�t ole k�ytt�neet.

--Enn�t�th�n sin� viel�. Pyri t�n� talvena, kehoitti Hilja.

--Ett�k� kirjeit� osaisin kirjoittaa? kysyi Aliina nauraen.

--Ei sen vuoksi, vaan oppiihan siell� muutakin, oikaisi Hilja.

--Ottaisivatkohan kouluun n�in vanhana?

--Kyll� sinne otetaan. Esittelep�s is�llesi ja �idillesi.

--Kun olisi tullut ennen hommatuksi, sanoi Aliina ruveten asiaa

ajattelemaan.

H�nt� miellytti melkein eniten se, ett� saisi viipy� viikkoja, jopa
kuukausiakin koulussa, tarvitsematta olla ik�vi� kotioloja n�kem�ss�
tai kuulemassa.
Kirkkoa l�hestytt�ess� tuli kysymys, mihin he menisiv�t l�mmittelem��n.
Hilja tahtoi etup��ss� Saliniin, siin� olivat ihmiset h�nelle ennest��n
tuttuja. Aliina t�t� pelk�si liian herraspaikaksi, mutta Hilja
vakuutti, ett� siin� on tuiki yst�v�llisi� ihmisi� ja ett� kotona
olevat nuorimmat tytt�retk��n eiv�t ole yht��n ylpeit�. Ei sanonut
tuntevansa vanhinta, joka on p��kaupungissa opettajattarena. Saliniin
he sitten ajoivat, ja Hiljan vakuutus huomattiin kohta todeksi.

Leipurin tytt�ret veiv�t heid�t omaan kamariinsa ja toivat vasta

saatuja joululahjojaan katseltavaksi. Ne olivat enimm�kseen
vaatetavaroita, pieni� koristuksia ja kirjoja. Vaatetavarat he sanoivat
saaneensa vanhemmiltaan, koristukset tuttaviltaan ja kirjat
p��kaupungissa olevalta sisareltaan.

Aliina kiintyi katselemaan muutamia punakantisia kirjoja ja kysyi

erikseen Hiljalta:

--Luetaanko n�it� kirjoja kansakoulussa?

--Ei n�it� lueta siell�, sanoi Hilja naurahtaen Aliinan

tiet�m�tt�myydelle.

Leipurinkin tytt�ret kuulivat kysymyksen ja vanhempi veti salaisesti

suunsa nauruun, mutta nuorempi, Iida, otti asian vakavammalta kannalta
ja alkoi selitt��, ett� on heill� niit�kin kirjoja, h�n kun parhaillaan
k�y viel� kansakoulua, ja toi pienest� kirjahyllyst��n useita Aliinan
katseltavaksi. N�yttip� viel�, mink� osan he mist�kin kirjasta
enn�ttiv�t viime lukukaudella, ja haki todistuksensakin n�ht�v�ksi.

Aliina kiintyi pian uuteen tuttavaansa ja saaden rohkeutta kysyi:

--Otetaanko sinne kouluun n�in keskell� talvea uusia oppilaita?

--Tulisitko sin�? kysyi Iida puolestaan rohkeasti kuin vanhalta

tuttavaltaan.

--En tied�, ilman vaan kysyin.

--Luulenpa otettavan. Ja tule vaan ja tule meille kortteeria, esitteli

Iida.

--Onko teill� muita ollut? kysyi Aliina.

--Ei nyt viime lukukaudella, sill� �iti ei ota tuhoisia, mutta varmaan
se sinut ottaisi. Ja sitten me kuljettaisiin yht� matkaa koulussa.

Alkoi kuulua kirkonkellojen ��ni. Aliina ja Hilja kiirehtiv�t panemaan

turkkia ylleen ja pyyteliv�t talon neitej� mukaansa. N�m� kysyiv�t
�idilt��n ja kuuluivat joutavan.

Kartanolle tuli leipuri itse katsomaan hevosta ja neuvoi panemaan

talliin. Aliina olisi tahtonut vieraittensa vuoksi ajaa hevosella
perille asti.

--Kyll� p��sette, nuoret ihmiset, t�m�n matkan jalkaisin, antaa hevosen

lev�t� ja pankaa ruokaa eteen, sanoi leipuri.
Hilja riisui hevosen ja Aliina vei reest� kauroja.

--Hyvi� mustia kauroja, kehui leipuri tullen katsomaan.--Jos niit�

olisi my�t�v�ksi, niin minulle saisi tuoda muutamia s�kkej�.

--Min� kerron is�lle, sanoi Aliina.

--Se olisi hyv�.

Ei ollut aikaa pitempiin puheisiin kauroista, sill� toiset jo alkoivat

k�vell� kirkkoon p�in.

* * * * *

N�in viimeisen� juhlap�iv�n� oli kirkkotoimitus jotenkin lyhyt. Heti

sielt� p��sty� alkoi Iida pit�� vireill� keskustelua Aliinan
kouluuntulosta ja esitti, ett� palatessa poikettaisiin kansakoululle,
jossa oli viel� n�ht�v�n� joulukuusi koristuksineen miesopettajan
luokkahuoneessa. Ovet sinne olivatkin auki, sill� n�in kirkkoajan
per�st� k�viv�t pit�j�l�iset lainaamassa kirjastosta kirjoja. Nyt ei
viel� ollut ket��n, joten he saivat yksikseen katsella. Iida kertoi,
mit� leikkej� he olivat kuusella ollessa leikkineet ja mit� lauluja
laulaneet. Aliina oli aivan ihastunut. T��ll�-olo n�ytti niin kovin
hauskalta.

Heid�n liikkeens� ja puhelunsa oli kuulunut viereiseen huoneeseen,

jonka ovi kohta aukeni. Sielt� astui verkalleen yst�v�llisen n�k�inen,
harmaapartainen mies. H�n oli opettaja Ranta. Iida niiasi syv��n, ja
Aliina koetti tehd� samoin, mutta opettajan juhlallinen ulkomuoto sai
h�net v�h�n h�mille. Kohta h�n siit� selvisi, kun opettaja tuli
yst�v�llisesti tervehtim��n ja kysyi lauhkealla ��nell�:

--Kirjojako tytt�rille pit�isi olla?

--Muuten min� vaan tulin t�lle n�ytt�m��n joulukuusta ja kansakoulua,

sanoi Iida viitaten Aliinaan.

--Seh�n on oikein, sanoi opettaja istuutuen tuolille. Istukaa! Mist�s

t�m� Iidan toveri onkaan, min� en muista n�hneeni.

--T�m� on tuolta Lahnaniemen talosta, selitti Iida.

Opettaja muisti heti, talon nimen kuultuaan, sukunimenkin ja k��ntyen

erityisell� huomiolla uuteen tuttavaansa sanoi:

--Ei teilt� ole ollut yht��n lasta kansakoulussa.

--Ei ole ollut, vahvisti Aliina.

--Nyth�n t�m� Aliina aikoo tulla, jos sopii, ilmoitti Iida iloisesti.

Opettajaa t�m� tieto miellytti eritt�in ja h�n sanoi:

--Sep� on oikein hyv� ja suotava asia, ja kyll�h�n t�nne aina sopii.

--Eih�n se ole viel� varmaa, jouduttautui Aliina selitt�m��n.--Siit� on

nyt vasta t�ll� tiell� puhuttu, vaan ei tiedet�, laskeeko is�.
--Niin ... siin�h�n se mahtaa olla, virkkoi opettaja, sivellen
ajatuksissaan leukaansa.--Koeta nyt kumminkin pyyt�� is�lt�si ja sano,
ett� min� puolestani hyvin soisin kouluun tulevaksi. Vaan jos is�si
sittenkin hyvin vastustaa, niin sano yst�v�llisi� terveisi� minulta,
ett� min� olen pyyt�nyt h�nt� t��ll� k�ym��n, ja ehk�p� siit� sill�
keinoin hyv� tulee.

Aliina lupasi sanoa opettajan terveiset, vaikka ne kyll� tuntuivat

v�h�n sekavilta selitt��.

He heittiv�t hyv�sti opettajan ja l�htiv�t tavoittamaan tovereitaan.

�Saas n�hd� joko t�m� auttaa�, ajatteli opettaja Ranta katsoessaan

akkunasta tytt�jen j�lkeen. �Syytt�m�sti ensin suuttuu ja on sitten
kostavinaan sill�, ettei l�het� lapsiaan kouluun. Jos min� olisin
silloin tiet�nyt h�nen helmasyntins�, niin olisinhan voinut olla siin�
kuntakokouksessa aivan ��nett�, ainakin ahdistamatta h�nt� niist�
sanoista, 'ettei tarvita en�� kansakouluja; lapsi ja kaksi talostaan
sopii k�ym��n entisiss�, opettakoot sitten toiset toisilleen, ei niit�
kaikkia kuitenkaan jaksa sinne ev�st��.' Niinh�n se Auvinen puhui, ja
mik� minut siihen satuttikaan sanomaan, ett� jos joku luulee
yhteiskunnalle tekev�ns� hyv�n ty�n laittaessaan paljon lapsia,
v�litt�m�tt� niiden henkisest� kasvatuksesta, h�n suuresti erehtyy,
sill� yhteiskunnassamme on jo liiaksikin raakoja voimia, suurempi on
puute niist�, jotka n�kisiv�t v�h�n laajemmalle kuin oman peltonsa
pientareet! Siit�p�s se oli suuttunut ja sanonut, ett� h�nen osaltaan
saapi semmoisten herrain koulut olla tyhj�n�.�

Joku tulla rahmuili ovessa ja opettajan muistelot keskeytyiv�t.

VI.

Tyt�t eiv�t malttaneet tovereistaan erota, ennenkuin h�m�r� muistutti

ajan kulusta. Sitten he l�htiv�t kiireesti ajamaan, jottei kotijoukko
enn�tt�isi ruveta luulemaan heille matkalla jotain vahinkoa tulleen.
Koko matkan he innostuneina juttelivat Aliinan kouluunmenosta, sill�
nyt ei siit� puuttunut muuta kuin vanhempien suostumus. Iida oli
kysynyt vanhemmiltaan valmiiksi koulukortteerin Aliinalle ja lupasi
omia koulukirjojaan yhdess� luettavaksi, jos eiv�t kaikkia raskisi
ostaa.

--Ole sin� Hilja toverina pyyt�m�ss�, sanoi Aliina, kun he alkoivat

kotia l�hesty�.

--Kyll� min�, lupasi Hilja reippaasti.

Heti kotiin tultuaan he ottivatkin asian puheeksi, mutta Auvinen ei

antanut mit��n selvyytt� n�in kiireell�, sanoi vain ett� puhutaan
sitten huomenna. H�n ei voinut ajatella oikein jyrkk�� kieltoakaan, kun
n�ki, ett� Aliinan teki niin kovasti mieli ja muut sit� niin
puolustivat. Mutta kun muistui tuo muinoinen opettajan puhe
kuntakokouksessa ja penkeill� istuvain naurunvirnistykset ja katseet,
niin eip� tehnyt mieli taipua.
Aamukahvia juodessa k�viv�t tyt�t uudestaan kesken j��neeseen asiaan,
ja Hiljan is� rupesi heille apulaiseksi.

--Etk� sin� saata v�hin pyyt�misin luvata Aliinaa kouluun, sanoi h�n.

--On siin� niin paljon puuhaa, ja mit�p� nuo tuolla viisastunee, sanoi
Auvinen aikomuksessa pysy� lujana.

--Kyll� silt� puuhalta talona pysyy jos pysy�kseen, sanoi H�linen.--Ja

jos siell� ei silminn�ht�v�sti viisastunekaan, niin ainakin oppii, ja
oppi on viisauden pohja.

--Kun se koulu olisi v�h�n toisenlainen, vaan ne ovat sen sotkeneet ja

velloneet semmoiseksi, etten min� pid� koko koulusta, ilmaisi Auvinen
syyns�.

--Mink�laiseksi ne ovat sen sotkeneet ja velloneet? kysyi H�linen.

--Niin ett� tyt�t ja pojat ovat sekaisin.

--Mitenk�s niiden pit�isi olla?

--Tyt�t tytt�in puolella ja pojat poikien.

--V�h�np� sin� tunnet kouluasioita, ihmetteli H�linen.--Seh�n on

opetukselle eduksi, kun saapi jakaa edistyneemm�t erilleen ja opettaa
kahdessa osastossa. Yhdess�h�n ne ovat siin�kin tyt�t ja pojat, jos ei
ole kuin yksi opettaja. Jos sinulla ei ole sen suurempia syit� ja
esteit�, niin min� enon puolesta sanon Aliinalle, ett� kyll� saat
menn�.

Auvinen laski nauruksi ja sanoi:

--Menk��n sitten, jos vain �itins� laskee.

--Kyll� minun puolestani, sanoi em�nt�,--jos vain itse ilke�� noin

isona menn�.

--On siell� niin isoja, puolusti Aliina.--Onhan tuokin Markkalan

lampuodin Ristjaan melkein aikamies ja viel� kuuluu menev�n.

--Siit�p� kuuluvatkin tekev�n herran, tiesi em�nt�.

--Mik� herra siell� kansakoulussa valmistuu? sanoi H�linen naurahtaen.

--Semmoinen kuuluu olevan Ristjaanin is�ll� homma, ett� poika pit��

saada virkaan, jos ei muuhun, niin tukkiherraksi, selitti em�nt�.

--Mahtaa tulla niit� herrojaan, kun vanhemmat semmoisia hassutuksia

istuttavat, arveli H�linen.

Hyvill� mielin poistuivat tyt�t omaan seuraansa. Heill� oli vain en��
muutamia tunteja yhdess�olon aikaa, sill� aamiaisen j�lkeen aikoivat
vieraat l�hte� kotiinsa.

--Sin�h�n tied�t, mitenk� siell� koulussa oikein ollaan, neuvo sin�

minullekin, kyseli Aliina.
--Ei sit� osaa toinen neuvoa, sanoi Hilja.--Ja kyll� ne siell�
neuvovat.

--Niinh�n se taitaa olla, my�nnytti Aliina.--Mutta eik�h�n minun

kumminkin olisi parempi menn� suntioon kortteeria? Siin� Salinissa on
niin herrasmaista, ja se vanhempi tytt� n�ytt�� v�h�n ylpe�lt�.

--El� joutavata pelk��, neuvoi Hilja.--Taitaahan se Liina-neiti olla

v�h�n ylpe�mpi, kun se on vanhempi ja oppineempi ja kuuluu olevan
kihloissakin er��n puotipalvelijan kanssa. Mutta asusta sin� enemm�n
Iidan seurassa ja puhuttele sit� Liina-neiti� aina neidiksi.

Aliina punastui ja k�vi ��nett�m�ksi, sill� h�n ymm�rsi Hiljan

vakavista sanoista, ett� t�m� viimeinen neuvo oli t�rke�. Samassa
syntyi se vaivaava ajatus, ett� jos h�n lienee jo sattunut nimitt�m��n
niinkuin vertaistaan ja puhunut typer�sti, koska Hilja arvasi
huomauttaa. Olisi tehnyt mieli kysy�, oliko Hilja sellaista huomannut,
mutta alkoi arveluttaa, ett� jos h�n siten n�ytt�� yh� typer�mm�lt�.
Tuli olla varovaisempi vasta ja koettaa arvata, miten on miss�kin
oltava.

VII.

Auvinen l�hti heti vierasten menty� viem��n kauroja Salinille ja oli

p��ssyt siell� mit� oivallisimmalle tuulelle. Siell� oli sy�tetty ja
juotettu kuin parhaissa pidoissa ja tehty sopimus, ett� Aliina on
kouluaikansa talon ruuassa. H�n ei v�h��k��n antanut per��n Aliinan
esitykseen suntioon menosta. Mit� varten, kun on kerran tarjona niin
mainio kortteeri! H�neen oli t�ll� tiell� tarttunut kunnianhimoinen
ajatus saada tytt�rens� oppineeksi. Ei se saanut mielt� muutetuksi
eritt�in yst�v�lliseksi omaa koulua kohtaan, mutta saihan tuo olla
olemassa paremman puutteessa. Enemm�n ihaili h�n kortteeripaikan
hyvyytt�, vilahtelipa jo ajatuksia korkeammista kaupungin
tytt�kouluistakin, joissa leipurinkin vanhin tyt�r oli k�ynyt ja joissa
oppii kieli� ja kaikkia. Leipuri itse oli kehuen kertonut tytt�rest��n,
kun oli v�h�n ryyppinyt Auvisen kanssa, ja sanonut ett� jos se koulutus
tuleekin maksamaan, niin on se sitten jotain. Siit� oli innostus
tarttunut Auviseenkin, mutta t�m� oli kuitenkin malttanut pit��
ajatuksensa salassa ja noin vain sivumennen kysellyt, miten paljon
oppia sinne tytt�kouluun pyrkij�ll� pit�isi olla. Ja kyll�h�n sinne
kuului pit�v�n olla. T�ytyi siis heitt�� tuo ajatus oman mielens�
hyvikkeeksi.

Lukukauden alkaessa kyyditsi Auvinen tytt�rens� kansakouluun. Aliina

p��si toiselle osastolle, kun osasi selv��n lukea sis�st� ja muisti
katekismuksen ja raamatunhistorian ulkoa, sek� oli v�h�n
kirjoituksenkin alulla. Iida tarjoutui viel� loma-ajoilla opastamaan
laskennossa.

Heti ensimm�isest� p�iv�st� alkaen ryhtyi Aliina ahkerasti lukemaan.

H�nt� peloitti kovasti, kun monesta ennen tuntemattomasta kirjasta
m��r�ttiin l�ksyj�. Nyt ei uskaltanut olla jouten tuntien
v�liaikaakaan. Ennen olleet liikkuivat kuin kotonaan, eik� niill�
n�kynyt olevan mit��n kiirett�. Varsinkin pojat haastelivat ja
heitteliv�t p�ytiens� kansia, niin ett� Aliinan oli melko vaikea kuulla
omaa supattavaa ��nt�ns�. Muutamat niist� n�kyiv�t naurahdellen
katselevan tuon vasta tulleen tavatonta ahkeruutta, ja joku jo
ohikulkiessaan pilkallisesti kysyi:

--Hammassuolojakos t�m� tytt� loihtii?

Aliina ei vastannut mit��n, koetti olla kuin ei olisi kysymyst�

kuullutkaan. Pilkanteko koski ik�v�sti mieleen. Hyv�h�n niiden on olla
lukematta, kun ovat ennen olleet. H�n ajatteli pojista aivan samaa,
mit� oli kuullut is�ns�kin sanovan, ettei niit� tarvitsisi olla samalla
luokalla. Vastaisuudessa h�n v�ltti luokalla lukemista, harjoitteli
ennemmin laskentoa ja luki y�n seutuna sit� ahkerammin. Ja kyll�
olivatkin aina iltamy�h�ll� kieli ja leukasaranat raukeina, kun h�n
kotona opittuun tapaansa ammensi ��neen kymmeni� kertoja kaikki l�ksyt
p��st� p��h�n. Ja kun l�ksyist� oli joka sana muistissa, niin sitten
lukemaan yht� kirjaa kerrallaan kannesta kanteen.

Hiljan neuvoa seuraten karttoi Aliina aikaisempien seuraa ja vet�ytyi

aina Iidalle ja h�nelle m��r�ttyyn pieneen kamariin lukemaan. Siell�
oli aina niin rauhallista. Iidakin viipyi usein pitk�t ajat poissa, ja
kun Aliina ik�v�iden toveriaan meni h�nt� etsim��n, oli h�n monasti
toisessa huoneessa lukemassa. T�t� ei Aliina ymm�rt�nyt. Olisi tehnyt
mieli luulla, ett� se tapahtuu tylyydest�, mutta sit� ei voinut uskoa.
H�n jo kerran kysyi: �Miksik� sin� erilleen menet�, johon Iida vastasi:
�Tuossa kun sattui olemaan valkea�. Aliina uskoi selityksen sill�
kertaa, mutta kun h�n yh� edelleen huomasi, ett� Iida vet�ytyi
salaisesti erilleen, alkoi se vaivata niin, ettei voinut olla ottamatta
siit� selkoa.

--Min� vaan luulen, sanoi h�n kahden ollessa,--ett� sin� minun takiani
et lue t��ll� omassa kamarissasi.

--El� siit� huolehdi, rauhoitteli Iida.--Se on aivan oma syyni, kun

min� en osaa ��neen lukea l�ksyj�ni.

Aliina punastui ja k�vi aivan ��nett�m�ksi, niin kovasti h�vetti h�nt�

oma typeryytens�. Nyt h�nelle vasta selvisi, ettei Iidan huulet edes
liikkuneetkaan lukiessa ja miten h�n itse supatti ja parpatti.

--Min�p� opettelen my�s sill� lailla lukemaan, sanoi Aliina peitt�en

nolostumistaan.

--Vaan jos et opi? arveli Iida.

--Kyll� min� opin, p��tti Aliina.--Ja miksik� sin� et jo ennen sit�

sanonut?

--Pelk�sin ett� jos sinulle on vaikeata oppia l�ksyj�si muuten.

Aliina muutti paikalla lukutapansa. Eiv�t en�� pojatkaan p��se h�nen

lukemiselleen nauramaan.

Mutta eip� uusi tapa ollut niink��n helppo oppia. Sanat eiv�t
katsomalla iskeytyneetk��n niin helposti muistiin. T�ytyi vaikeiden
l�ksyjen ollessa turvautua samaan keinoon, jota Iida oli k�ytt�nyt, ja
menn� erilleen, jossa sopi edes puolikuuluvasti antaa ��nen tulla
muistin avuksi.
 * * * * *

Talvi oli jo kev�iseen p�in kallistumassa. Iloisina palasivat oppilaat

koulusta, sill� nyt oli annettu laskiaislupa. Aliina oli saanut
opettajattarelta, joka johti tytt�jen k�sit�it�, oman ty�ns�
lupap�iv�ksi mukaansa, siell� jouduttaakseen. H�n tunsi itsens�
ylpe�ksi ty�st��n, sill� eip� moni ollut oppinut niink��n v�h�ll�
neuvokilla virkkaamaan ja ompelemaan. T�m�n ajatuksen yhteydess�
tulivat muutkin edistymiset mieleen. Monessa aineessa h�n jo voi
ajatella olevansa muiden tasalla, mutta vastaamistavassa oli jotain
vikaa, sen h�n oli tullut viimeiselt� huomaamaan. Opettaja nimitt�in
antoi usein muiden korjata h�nen vastauksensa, vaikka ensin my�nsi,
ett� �niinh�n se on kirjassa�. H�n p��tti saada neuvoa Iidalta ja
kysyi:

--Mik�h�n siin� on, kun min� en osaa oikein hyv�sti vastata, vaikka
muistan l�ksyt ihan ulkoa?

--Osaathan sin� vastata, vakuutti Iida.

--Ei se mene aina oikein, v�itti Aliina.--Moni osaa paljon paremmin,

vaikka eiv�t muuten muista l�ksyj��n niin hyv�sti.

--Mutta jos siin� on se esteen�, ett� sin� liika tarkasti seuraat

l�ksyn sanoja, arveli Iida.

--Sittenh�n en osaisi mit��n vastata, jos en sanoja muistaisi, ep�ili

Aliina.

--Eip� sit� tied�, sanoi Iida. Heit�p�s kerran v�h�n v�hemm�lle luvulle
ja ajattele enemm�n sit� asiata, josta luet.

--Mutta min�p� en malta heitt�� v�h�lle, jos vaan on aikaa.

--Min� heitt�isin halulla, nauroi Iida,--ja lukisin mieluummin muita

kirjoja. Ja sin� hyvin kyll� saatat l�ksyjesi lomassa lukea, kun on
niin hyv� muisti, eik� ole muuta ty�t�. Min� haen yhden sisareni kirjan
sinulle.

Aliina ei osannut k�ske� eik� kielt��, j�i vain uteliaana odottamaan.

Ja kohtapa h�nell� oli k�dess� paksu kirja.

--Eih�n t�m� tule t�n� talvena luetuksi, ep�ili h�n.

--Ei siin� monta p�iv��k��n mene, kun alkuun p��see, sanoi Iida.

--Mist� �Helenan perheest� t�ss� kerrotaan? kysyi Aliina.

--Se on vaan kertomus niilt� ajoilta, kun ristinuskoa vainottiin.

Aliina alkoi selailla kirjaa, sill� raamatunhistoriasta tutuksi tullut

aine alkoi miellytt��. Keskemp�� kirjaa sattui silm��n kirjeen
muotoisia kappaleita, joihin huomio ensiksi kiintyi.

--Aloita alusta, et siit� muuten ymm�rr� mit��n, huomautti Iida.

Aliina aloitti alusta ja huomasi pian, ett� neuvo oli hyv�. Nyt h�n
p��si tapahtumain perille alusta alkaen ja kiihtyv� uteliaisuus veti
eteenp�in, jotta n�kisi, mit�h�n sitten tapahtui. M�enlasku, samoin
kuin k�sity�t ja l�ksyt, unehtuivat kaikki mielest�. Koko sielullaan
seurasi h�n Helenan perhett�. Lupap�iv�n iltana oli kirja puoliv�liss�
menossa, eik� silt� olisi hennonut nukkumaankaan ruveta. Aamusilla
petti uni niin ett� yl�snousu meni l�helle aamiaista.

--... Ja nyt min� en osaa mit��n, h�t�ili h�n ja luki sy�dess��n ja

k�velless��nkin mink� enn�tti.

Tunnilla ei kumminkaan tullut suuria erehdyksi�. Pari vastausta vain

meni v��rin, kun ajatukset sattuivat hairahtumaan Helenan perheen
tapahtumiin. Nyt j�iv�t v�kisinkin kirjan sanat pois ja t�ytyi keksi�
omasanaisia vastauksia ja ottaa niille vauhtia kysymyksest�, kuten
muutkin tekiv�t.

--Osasitpahan vastata, vaikka et muistanut sanoja ulkoa, kehui Iida

koulusta palatessa.

--T�ytyih�n minun osata, kun en malttanut enk� muistanut lukea

l�ksyj�ni, kun se kirja oli niin hupainen. Mink� t�hden sin� et ole
sit� ennen antanut?

--Sisareni kielsi, kertoi Iida.--Ei olisi nytk��n oikein mielell��n

antanut, Sanoi minun turmelevan sinun koulunk�yntisi, kun opetan
tarpeettomia lukemaan.

Aliina ei ensin oikein ymm�rt�nyt kiellon tarkoitusta ja yritti tulla

ik�v�lle mielelle. Sitten h�n vasta p��si rauhaan, kun Iida selitti,
ett� muutamat kuuluvat niin kiintyv�n t�m�nlaisiin kertomuksiin,
etteiv�t malta mitenk��n lukea l�ksyj��n.

--Ensin min� toki l�ksyni opettelen, sanoi Aliina hiukan h�peiss��n,

sill� v�h�� ennen oli ollut mieless� joutua Helenan perhett� lukemaan.

* * * * *

Kertomuskirjain lukemiseen p��sty� avautui Aliinalle ik��nkuin uusi

maailma. Niihin kiintyi h�n kuin parhaisiin, uskollisiin yst�viin.
Koti-ik�v�t muistuivat harvoin mieleen, selvimmin silloin, kun is�
liikkui kirkolla p�in ja k�vi katsomassa. Is�n k�yntej� ei h�n
ensink��n kaivannut. �idin tulo ilahutti aivan toisella tavalla, mutta
ei t�m�nk��n kehoituksista haluttanut l�hte� pyh�n aikoina kotona
k�ym��n. Aliina sanoi s��liv�ns� hevosia, kun t�ytyisi asian alkaen
kyydit� kouluun, vaikka todellisuudessa s��litti j�tt�� kesken jotain
alulla olevaa kertomuskirjaa. H�nell� olikin jo kortteeritalonsa
kirjastosta kaikki hupaisimmat kirjat luettuina ja hauskimmat paikat
kahdestikin.

Aika oli jo kulunut huhtikuun loppuun. Koululaiset odottivat

vapunp�iv�n lupaa ja iloitsivat sen l�hestymisest�. Samaan aikaan oli
Aliinalla toinenkin odotus. Iida oli aina iltasilla jutellut tapahtumia
�V�lsk�rin kertomuksista�, jotka oli lainakirjastosta lukenut, ja
n�ihin ihastui Aliina niin, ett� olisi tahtonut saada paikalla
lukeakseen. Mutta ne olivat jossain pit�j�ll� lainassa, eiv�tk� tuoneet
niit� takaisin, vaikka jo aikoja oli lainassaoloaika loppunut. Usein
Aliina muisti k�yd� kysym�ss� opettajalta, joko on tuotu.--�Ei ole
tuotu, mutta kyll� se kuukauden lopulla tuopi, muuten haetaan
hakemalla�, lohdutteli aina opettaja. Ja niinp�s k�vikin. Vapunp�iv�n
aattona meni opettaja kaapilleen ja kutsui Aliinaa ottamaan V�lsk�rin
kertomuksia. Ilmestyi siihen muitakin halukkaita ja varsinkin Markkalan
Ristjaan katsoi olevansa kokonsa ja ik�ns� puolesta oikeutettu.

--Annetaan Aliinalle, t�m� on niin monesti kysynyt, sanoi opettaja

ratkaisten asian.

Syv��n niiaten l�hti Aliina kiirehtim��n kirjoineen tytt�jen joukkoon,

jotka olivat kokoontuneet maantielle viev�n ver�j�n luo, siit�
erotakseen itsekukin omalle haaralleen. Poikien ryhm�t pysytteliv�t
v�h�n j�lemp�n�, he olivat saaneet semmoisen m��r�yksen opettajilta.

Maantie kun oli sulana, kuivalla hiekalla, eik� ollut n�kyviss�

sellaisia kulkijoita, joista olisi tarvinnut v�litt��, tempasi iloinen
mieli jalatkin palvelukseensa. Tuontuostakin pelmahtivat parit kilvan
juoksuun, toiset tarttuivat k�sikk�in ja py�riv�t ymp�riins� niin
huimasti, ett� pahoin huivinnurkat ja hameenhelmat liehuivat menness�.
Iloisimpien rinnalla heilui siell� Aliinakin, vaikka h�n opettajien
varoituksia seuraten kulki tavallisesti hyvin vakavana.

Joku vaimonpuoli tuli hitaasti vastasta p�in, mutta sen he jo ulompaa

n�kiv�t niin v�h�arvoiseksi, ettei kannattanut iloista kulkua muuttaa
vakavammaksi.

--El� nyt ole niin hyvill�si, ettet malta �iti�sik��n tervehti�, huusi
Markkalan Ristjaan j�lelt�p�in tytt�jen joukkoon.

Kaikki pys�htyiv�t kuulostamaan, ket� se huuto tarkoitti.

--Mit�s se niin �ristikk�inen� viisaus on, huusi joku rohkein tytt�

vastaan.

Ristjaan oli sanomastaan sanasta niin mieliss��n, ettei antanut

tytt�jen paneman pilkkanimenk��n itse�ns� h�irit�, n�kyi vaan hyvin
hartaasti selitt�v�n jotain uteliaille tovereilleen.

Aliinan oli huuto havauttanut pian. Nyt h�n vasta tarkkasi, ett�
vastaantulija oli heid�n entinen palvelijansa, Kovatar, joka kantoi
lasta k�sivarrellaan pappilaan p�in.

Ei salaman isku olisi tehnyt niin pahaa vaikutusta. H�n olisi toivonut
olevansa ennen vaikka maan alla kuin siin�. Koko maailma kirjoineen ja
kouluineen olisi saanut menn�, jos vaan olisi p��ssyt tuntemasta sit�,
mit� nyt tunsi.

Taakseen katsomatta alkoi h�n kiirehti� kortteerilleen, mutta kuuli

viel� menness��n, kun Ristjaan sanoi:

--Taisipa siivet palaa muutamalta, koska l�hti jaloilleen.

Toistenkin tytt�jen iloinen huiske taukosi, ja se lis�si Aliinan

h�pe��. Nyt ne kaikki p��sev�t tiet�m��n... H�n olisi toivonut
joutuvansa yhdell� harppauksella suojaan, jottei enn�tt�isi ket��n
tulla vastaan.

Asunnolle p��sty� ei lukeminen muistunut ensink��n mieleen. Koneen

tapaisesti heitti h�n nuo kauan halutut �V�lsk�rin kertomukset�
k�dest��n ja painautui nurkkaan itkem��n.

Iida oli kummastellen katsonut toverinsa ��net�nt� ja pikaista

poistumista toisten seurasta ja joutui v�h�ksi aikaa aivan
neuvottomaksi, kun n�ki miten kovasti t�m� tapaus koski Aliinaan.
Mit�h�n se mahtoikaan merkit�, ajatteli Iida ja koetti keksi� keinon,
mill� aloittaisi.

--Tulitko sin� kipe�ksi? kysyi h�n.

--En, vastasi Aliina ja koetti peitt�� pahaa mielt��n, mutta ei

jaksanut.

--Tuokos Ristjaanin retostaminen sinuun niin koski. El� toki v�lit�

siit� yht��n. Kaikillehan se sit� viisauttaan n�ytt��. Suuttuihan se
minuunkin menn� talvena ja koetti herjata jos vaikka miksi. Nyt sen
k�vi arvolle, kun ei opettaja antanut sille sit� kirjaa. Ei siit�
opettajakaan pid�, tuntee se sen. Ja nyt jos me menn��n sanomaan sen
r��hkyydet opettajalle, niin saapi varmaan toria ja ehk� arestiakin.

Iida aivan innostui toverinsa puolesta. Aliinassakin se her�tti

uhkamielt�, mutta aivan toisessa muodossa.

--En mene ilmoittamaan, olkoonpa mink�lainen hyv�ns�, sanoi h�n.--Tuon

kirjan saapi vaikka paikalla. Ja kun tulisivat kotoa k�ym��n, niin
p��sisiv�t minusta.

--Ett�k� eroisit pois kesken lukukauden? kysyi Iida ihmetellen.

--Niin, vahvisti Aliina, ja piti jonkinmoisena kostona t�t�

uhkamielist� p��t�st��n.

--El� nyt semmoista typeryytt� tee tuon riekailijan tautta, rupesi Iida
nuhdellen neuvomaan. T�ytyyh�n t��ll� maailmassa k�rsi� pahojakin
ihmisi�. Sattuuhan niit� kaikissa kouluissa h�ijyj� oppilaita, vaan ei
niiden takia auta koulua hylk��minen.

Aliina oli tottunut luottamaan Iidan antamiin neuvoihin, eik� nytk��n

voinut niit� hyl�t�. Oma uhkaus alkoi todellakin tuntua typer�lt�,
vaikka kovin katkeraksi kuvastui koulussakin olo, jos siell� jokainen
saa tietoonsa nuo ik�v�t asiat ja Ristjaan yh� edelleen herjailee
syrj�-�ideill�.

H�n otti jo �V�lsk�rin kertomukset� lukeakseen, mutta se meni aivan

hukkaan, kun ei muistanut pitkiin aikoihin ajatella, mit� niiss�
sanottiin.

Tapahtuman j�lkip�ivin� vaivasi Aliinaa tavaton arkuus. H�n luuli

toisista koululaisista samaa, kuin oli ennen luullut kotikyl�ns�
ihmisist�, ett� ne kaikki kuiskuttelevat h�nest�. Luulossa oli
kumminkin paljon liikaa. H�ijyimm�t pojat n�kyiv�t kyll� jonkun aikaa
muistavan, mill� Aliinaa voisi herjata, mutta n�ille vastapainoksi
tekeytyi moni tytt� yh� yst�v�llisemm�ksi.

Oppilasten huomiota veti jo puoleensa l�henev� koulututkintokin. Useat

odottelivat kotoaan uusia tutkintovaatteita, ja ne, joilla ei sit� iloa
ollut, hyvittiv�t mielt��n kes�luvalla.
Aliina sai vaatteet, jotka vetiv�t paraimmille vertoja. Is� oli ostanut
kankaan, ja Aliina itse sai teett�� kirkonkyl�n kuuluisimmalla
ompelijalla. Hyv�t niist� tulikin, mutta n�in pikainen muutos
tavallisesta kotikutoisesta vaikutti h�iritsev�sti. Peloitti ett�
kaikki sen huomaavat ja osoittelevat.

Tutkintop�iv�n� tahtoi jokainen n�ytt�� parhaan taitonsa, ettei olisi

h�pe�ksi omaisilleen, joita kertyi kuuntelemaan. Se oli lapsille
juhlahetki ja vaikutti mahtavammin kuin tavalliset koulutunnit.

Kun opettaja oli muun toimituksen loputtua lempein sanoin lausunut

hyv�stit lapsille ja toivottanut heid�t syksyll� tervetulleiksi,
valtasi monen tavaton ik�v� erota t�st� rakkaaksi tulleesta huoneesta.
Nekin, jotka edellisin� p�ivin� olivat hyp�hdelleet poisp��semisen
ilosta, tunsivat viime hetkell� t�m�n vetovoiman.

Aliina ei voinut pid�tt�� kyyneleit��n, h�nell� kun oli melkein

varmana, ettei ole en�� toivoa p��st� t�nne. Toisten poistuessa k�vi
h�n viel� istahtamassa tuon tutun koulup�yd�n ��ress�, josta oli
erottava.

Suurena lohdutuksena oli se, ett� tiesi viikon p��st� p��sev�ns�

rippikouluun, jolloin sai viel� v�h�n aikaa asua hyv�n yst�v�ns� Iidan
seurassa.

VIII.

Juhannusp�iv�n� pidettiin rippikoulutyt�ille viimeinen toimitus

alttarin edess�. Siin� he vannoivat uskollisuutensa kirkon opille ja
saivat sitten astua ehtoolliselle.

Vanhempiensa mukana palasi Aliina kotiinsa. H�n oli alakuloisen

iloinen. Koko tulomatkan liikkuivat ajatukset niiss� vakavissa
asioissa, joista viime viikoilla oli puhuttu. Mutta kotirantaan tultua
sai parhaassa vihannuudessaan loistava kotoinen luonto syd�men
syk�htelem��n. Lapsellisella ilolla riensi h�n samana iltana nuorempien
sisarten kanssa katselemaan entisi� leikkipaikkoja.

--Kuoppa-aholla on paljon mansikankukkia ja on siell� jo muutamia

raakojakin, kertoi Mari innostuneena kotiin tulleelle sisarelleen.

--Onko? Menn��n katsomaan!

Pienimm�t alkoivat juosta pirist�� edelt�.

--Jo l�ysin, jo l�ysin, t��ll� on paljon, huutelivat lapset kilvan.

--Ensi viikolla t��ll� on jo kypsi�, puhui Mari hyvill��n. Sitten

tullaan astioiden kanssa... Eth�n sin�k��n mene en�� kouluun?

Aliina tiesi hyvin, ettei ollut en�� kouluun menoa, mutta kumminkin oli
ymp�rist�� katsellessa seurannut sellainen tunne, kuin jos ei sit� taas
v�h��n aikaan n�kisik��n. Sisaren kysyess� h�n vasta kavahti
erehdyksest��n. Koulunk�ynnit olivat todellakin loppuneet. Alakuloisena
my�nsi Aliina sisarensa kysymykseen, ettei ole en�� kouluun menoa.

Ensimm�isi� p�ivi� kotona ollessa muistuivat kouluajat usein mieleen.

Jospa olisi edes rippikoulu j��nyt toiseen vuoteen.

Jo ensi sunnuntaina piti Aliinan p��st� kirkkoon, ett� sai sill� tiell�
k�yd� Iidan luona. Kirkosta palatessaan k�viv�t he koulullakin, josta
Aliina sai pari kirjaakin kotiinsa luettavaksi.

Erotessa oli tyt�ill� toisilleen mit� yst�v�llisimm�t kehoitukset tulla

taas kohta k�ym��n, eik� kyll� Aliina pit�nytk��n pitki� lomia.
Hein�nteon edell� sai h�n Iidan kotiinsa pitemm�ksi aikaa, eik� se
ollut mielest� v�h�n. Jokaisena kauniina p�iv�n� olivat he liikkeell�,
milloin j�rvell�, milloin metsiss�, ja kun hein�ntekoa aloitettiin,
heiluivat he siell� haravoimassa ja laulelivat itselleen ja muille
iloksi. Niin ty�v�ki kuin talonkin haltijat pitiv�t n�ist� iloisista
hein�miehist� tuiki paljon. Auvinen itse piti keskell� kiirett�kin
huolen tuoreesta kalasta vieraan varalta ja oli kaikin puolin
yst�v�llinen.

Iida oli heti tultuaan varoittanut, ettei pid� h�nen takiaan mit��n
erityisi� ruokia laitella, mutta Aliina katsoi aivan h�pe�ksi, jos ei
ollut muuta kuin joukon yhteist� keittoa ja paistinkaloja. Niinp� h�n,
kun kotosalla olivat, tuon tuostakin vieraansa tiet�m�tt� keitt��
hyr�ytti milloin mit�kin soppaa tai muuta h�ll�tyst� ostoaineista.

--Jos sin� et lopeta niit� laitoksiasi, niin min� l�hden pois,

muistutti Iida.

--El� sin� sit� ajattele, anna minun keitt��, ett� oppisin, puolusteli
Aliina.

--Se oppi tulee liika kalliiksi, v�itti Iida.--Sin� tuhlaat liika

paljon aineita, varsinkin sokeria ja muita imeli�.

--Sen makeampaa, nauroi Aliina.

--Ei se sit� ole. Kaikella on m��r�ns�. Osta ensin keittokirja, tai ota
aluksi meilt� lainaan ja opettele sitten. Mutta usko nyt t�ll� kertaa
minua, niin sitten olen enempi aikaa t��ll�.

Aliina alkoi k�sitt��, ett� h�n ilmaisee typeryytens�, jos ei tottele.

Pilallehan ne keitot todellakin mahtoivat menn�, vaikka h�n oli
uskonut, ett� joka on imel��, niin se on hyv��kin. H�n luopui
liiallisista laitoksistaan ja saikin siten Iidan olemaan vieraanaan
useita viikkoja.

* * * * *

Kotijoukon seuraan j��ty� alkoivat viimevuotiset muistot v�hitellen

palautua. Mutta nyt h�n voi niist� ajoiksi irtautua ja l�yt��
mielelleen kevennyst�. Sit� antoivat paraiten kirjat ja toimiminen
�idin apuna. Saipa h�n jo muutamia kirjoja itselleenkin ostetuksi ja
yksi niist� oli keittokirja.

Lopummalla kes�� huomasi Aliina yhden aikeistaan olevan menem�isill��n

myttyyn. H�n sai nimitt�in kuulla, ett� kaikki entiset palvelijat ovat
puhutut ensi vuodeksi, siis Vappukin. Nyt tuli kiire aprikoiminen, mit�
tehd�. Ennen ajatellut valehtelemiskeinot olivat kumminkin hyl�tt�v�t.
Toista tiet� t�ytyi p��st� aikeen perille. Mutta mit�? Ei ollut sen
parempaa keinoa, kuin ottaa ty�t omille hartioille. Ensiksi ilmoitti
h�n �idille aikeensa. T�m� arveli tulevan liian raskaaksi olla niin
nuorena aikaihmisen ammatissa. Aliina taas puolestansa vakuutti
jaksavansa hyvin kyll�.

Kun asia tuli Auviselle itselleen tiedoksi, katsoi t�m� sit� talolleen
h�pe�ksi ja sanoi:

--Ei mitenk��n. Kaikkihan silloin sanoisivat, ett� meid�n talo on niin

k�yh�, ettei jakseta en�� palvelijoita pit��, vaan t�ytyy talon
tytt�rien k�yd� karjalla.

--Se on minusta hyvin v�h�inen h�pe�, jos ei isompia olisi, sanoi

em�nt�.--Pahemmin pelk��n sit�, ett� jos terveys turmeltuu.

--Onpa siin� sekin, sanoi Auvinen lyhyesti, j��den kuulostamaan.

--Niin, vaan min� jaksan hoitaa toisen puolen, ja antakaahan koettaa,

houkutteli Aliina.--Jos en jaksaisi, niin ottakaa sitten tuonnempana
aikaa toinen.

--Sit� min�kin t�ss� ajattelin, ett� otetaan sitten talvella toinen,

jos Aliinalle k�ypi liian vaikeaksi, yhtyi em�nt� esitykseen.

--Se on semmoista retustelemista hakea keskell� vuotta palvelijoita,

sanoi Auvinen ja lis�si varovasti:--Kumpaisenko niist� heitt�isi pois?

--Kumpaisenko tahtonet toveriksesi, sanoi em�nt�.

Aliina n�ki p��sev�ns� voitolle, kun sai valitsemisvallan. Is�n

l�sn�ollessa tuntui v�h�n vaikealta ilmaista ajatustaan, mutta kun sit�
odotettiin, sanoi h�n:

--En min� huoli Vapusta, se on niin ... tyly.

Aliina oli hyvill��n, kun keksi niin yksinkertaisen syyn.

Em�nt� ei puhunut mit��n, odotteli vain mit� h�nen miehens� sanoisi.

T�m� olisi jo ehk� mielell��n heitt�nyt koko jutun muille, mutta
n�ytt��kseen yhteist� etua harrastavalta sanoi:

--Siin� tulee vahinkoa, kun Vapun palkkaotokset nousevat sen

turkinp��llisen kanssa yli t�m�nvuotisen palkan.

Aliinaa t�m� turkkimuisto kiihoitti. Itku pyrki ��nt� sortamaan, kun

h�n uhkaili:

--Min� hoidan ennen vaikka yksin�ni koko karjan, ennenkuin Vapun

kanssa. Menk��n vaan ja pit�k��n...

--Antaa menn�, antaa menn�, enh�n min� sill�, rauhoitteli Auvinen

l�htien pois.

H�nelle oli keskustelun aikana selvinnyt syy, miksi Aliina pyrki piian
t�ille, ja h�n kiroili mieless��n omaa itse��n, kun piti tuollaisia
juttuja olla, jotka pilaavat kaikki. H�n oli viime aikoina ajatellut
ylpeillen tytt�rest��n. Tosin t�ytyi luopua tytt�kouluajatuksista,
mutta olihan sill� arvokkaita tuttavia, niin arvokkaita, ettei kaikilla
ollutkaan. Ja sen lis�ksi k�ynyt kouluakin ja luki sellaisia kirjoja,
joista eiv�t monen talon tyt�t tied� mit��n. N�iden nojalla oli h�n
toivonut hyv�� onnea, oikein kuuluja sulhasia, mutta mit� siit� nyt
tulee, kun karjapiiaksi. T�m� oli aivan harmillista.

Kiireimm�n ty�ajan j�lest� ryhtyi Auvinen muodostelemaan navetan puolta

uuteen kuntoon. Kaikkiin tarvittaviin paikkoihin teet�tti h�n
vesikyn�t, niin ett� lehm�t saivat juoda edest��n eik� tarvinnut kantaa
kuten ennen. Heinien ja lannan kuljetukseen tehtiin pienet rattaat.
N�ill� parannuksilla tahtoi Auvinen laittaa navettapuolen ty�t niin
huokeiksi ja mukaviksi, ettei siell� Aliinan tarvitsisi arvonsa
alentamiseksi asti viipy�.

Paikoilleen j��v� palvelija oli n�ist� mukavuuksista tuiki kiitollinen,

mutta Vappua se harmitti. H�n koetti katkeroittaa Aliinan mielt�
puhumalla edess� jos takanakin, ett� kyll� meni t�m�n talon �ry�kkyn�n�
koulunk�ynti hukkaan, kun joutui navettaan tarsimaan. Mutta n�hty��n
ettei navetassa-olo tullut olemaan niink��n �tarsimista�, vaihtoi Vappu
juonensa sis�lt�� ivailemalla, ett� pit�� nyt toki laittaa varjostimet
navetan ikkunoihin ja maalauttaa lattia, jotteiv�t �ry�kkyn�n� hameen
helmat likaudu.

Ei koskaan olleet Aliinan mielest� viikot kuluneet niin hitaasti kuin

sin� syksyn�. Usein laski h�n allakasta, milloin marraskuun ensimm�inen
p�iv� joutuisi, jolloin p��sisi tuosta kauheasta, inhoittavasta
ihmisest�. Mutta sekin arvasi poismenostaan iloittavan ja purki pahaa
sisuaan sit� runsaammin, kuta t�per�mm�lle aika kului. Siit� saivat
viimeiselt� osansa kaikki taloon kuuluvat ihmiset, eik� vain Aliina
yksin��n. Em�nt� koetti olla niinkuin ei kuulisi mit��n ja toimitti yh�
useammin pieni� suuhuntarjouksia, milloin kahvia, milloin voileipi�.
T�m�n menettelyn oli h�n ennen n�hnyt auttavan parhaiten, mutta ei se
Vappuun en�� pystynyt.

Aliina otti vastaan marraskuun ensimm�isen p�iv�n niinkuin kauan

odotetun vieraan ja ryhtyi heti tuleviin teht�viins�. Vapunkaan
l�sn�olo ei en�� niin paljon vaivannut, sill� se oli sulkenut suunsa ja
touhaili ��nett�m�n� l�ht��ns� laitellen. Toiset palvelijat viettiv�t
vuosijuhlaansa kaikessa rauhassa mihink��n kiirehtim�tt� ja katselivat
naurahdellen Vapun touhkuilemista.

--El� pid� kiirett� Vappu, sanoi renki-Lassi.--Sy�d��n ja lep�ill��nh�n

viel� t�m�n p�iv�� ja v�h�n toistakin, enn�tet��n ne sittenkin rahamme
kylv��.

Puhuteltu ei vastannut mit��n, ty�nsi vain vihaisena turkkia p��lleen.

--Eip� ota korviinsakaan minun puhettani.

--Mit� se Vappu siit� v�litt��, s�esti toinen renki.--Sill� on palkka

niin hyv�ss� paikassa, ettei se karise, kun on turkin p��llisen�.

--Niin sill� on! �yhk�isi viimein Vappu pid�tellyn kiukun koko

voimalla.

Samassa tempasi h�n kukkaron taskustaan, l�i sit� k�mmeniens� v�liss�

ja oikein pirullisen raaoin ��nenpainoin kerskaili:
--... Vaan elk�� luulko ett� min� silt� kerj��m��n joudun: on minun
kukkaroni melkein niin t�ysi kuin teid�nkin, ja jos loppuu, niin toista
tulee.

Niill� hyv�still��n h�n sitten meni.

Rengit katsahtivat toisiinsa.

Aliina seisoi tuvan takan ��ress� keitt�m�ss� kahvia ja pysytteli selin

toisiin tuvassa-olijoihin.

Em�nt� tuli kiirehtim��n kahvia ja kutsumaan Vappua juomaan

erojaiskuppia.

--Se jo meni, ilmoittivat rengit.

--Eik� hyv�sti�k��n sanonut, ihmetteli em�nt� katsellen tutkivasti,

mit� toiset ajattelevat.--Virkkoiko se mit��n erotessaan?

--Eip� paljon. Mit�h�n lienee moukittanut.

Em�nt� oli kohta huomannut, ett� Vappu oli sanonut jotain huonoa
erotessaan, koska Aliinakin oli niin alavalla mielell� ja peitteli
silmi��n. T�m�n puoleen k��ntyen puhui h�n ik��nkuin haihduttaakseen
koko asian:

--On hyvin ik�v�t�, kun palvelija eroaa noin tylysti.

Aliina oli vaiti. H�n olisi ollut tuiki iloinen ilman t�t�
loppukohtausta. Pitikin sattua sit� kuulemaan. H�n oli viime aikoina
tullut siihen k�sitykseen, ett� parhaiten saa pahan mielen kartetuksi
siten, ett� ei ole utelias kaikkea kuulemaan. Kuultua oli en�� vaikea
unhottaa. Nyt h�nt� vaivasivat nuo Vapun rahat. Is� oli sanonut, ett�
se on jo aikoja menett�nyt kaikki palkkansa, ja Vappu itse kumminkin
kehuu t�ydell� kukkarollaan. Ehk� se suutuksissaan valehteli.
Luultavasti teki niin. Sit� Aliinakin tahtoi uskoa, mutta kuitenkin
kesti ep�ilys pitk�n aikaa.

IX.

Kaksi vuotta meni Aliinalta ilman mit��n merkillisempi� tapahtumia.

Teht�v�ns� ty�t jaksoi h�n hyvin toimittaa ja voimistui siin�
ruumiiltaan aivan aikaihmiseksi. Joskin yksitoikkoinen ty� ja
aika-ajoin kyl�lt� kuuluvat juorupuheet saattoivat monesti mielen
ik�v�ksi, niin sit� suloisemmilta maistuivat ne hetket, jolloin p��si
ty�st� vapaaksi ja sai siirty� ajatusten maailmaan.

H�nelle oli ty�nteosta suoranaista etuakin. Aina v�h�nv�li� antoi is�

hyvitykseksi rahaa, jota sai k�ytt�� mielens� mukaan. Sill� osteli h�n
kirjoja ja katseli aina hyvill� mielin kirjavarastonsa lis��ntymist�.
Eik� ne huoneen kaunistuksena yksist��n joutaneetkaan olemaan. Pitkin�
talvi-iltoina enn�tti lukea ne moneenkin kertaan. Usein havahtui h�n
aamusella kirja k�dess��n ja lamppu palamassa vuoteen vierell�.
Yst�vyys Iidan kanssa kesti katkeamatta ja tuli yh� lujemmaksi. Jos ei
ollut aikaa k�yd� toistensa luona, oli aina kirje valmiina odottamassa,
menisik� joku kirkolle. Usein sai jo vastuun viem�miehen mukana.
Kirjoittamista ei vaan puuttunut.

Iidalla olikin jotain merkillisemp�� tekeill�. H�n valmistautui

seminaariin ja luki ahkerasti, jotta onnistuisi p��sytutkinnossa. N�it�
asioita ne kirjeetkin enimm�sti sis�lsiv�t. Aliina seurasi yst�v�ns�
valmistuksia yht� suurella j�nnityksell�, kuin jos ne olisivat olleet
omia. Tulipa yst�v�in kesken jo paljon puhutuksi siit�kin, ett� jos
voisivat p��st� molemmat. Se oli suloinen ajatus, varsinkin Aliinalle.
Mutta kun he rupesivat tutkimaan, miten p��st� tuon hirvitt�v�n
p��sytutkinnon l�pi, niin silloin t�ytyi per�yty�. Miten p��sisi
laskennossa, miten soitossa. N�m� olivat vaikeimmat ja pel�tt�vimm�t
aineet.

Mutta sitten he keksiv�t toisen tien. P��seep� Aliina johonkin kouluun,

esim. karjakkokouluun. Ja t�st� he innostuivat molemmat ja rakensivat
mit� hauskimman tulevaisuuden ohjelman. Kumpikin k�y koulunsa, ja
sitten he sovittavat niin, ett� Aliina rupeaa johonkin hoviin
karjakoksi ja Iida l�heiseen kouluun opettajattareksi. Sitten heill� on
oikein hauska. Jopa he muistelivat valmiiksi ja katselivat kartaltakin,
miss� olisi hovitaloja kansakoulujen l�heisyydess�. Ja kyll�h�n
semmoisia aina l�ytyi.

Kaikki n�m� oli heill� moneen kertaan puhuttuna, kun Iida syksykes�ll�
matkusti seminaarin tutkintoon. Aliina k�vi saattamassa ja j�i
j�nnityksell� odottamaan tietoja. Parin viikon per�st� ne saapuivatkin.
Kaikki oli hyvin onnistunut. Aliina iloitsi kuin omasta asiastaan,
sill� se oli alkuna ja vahvistuksena yhteiselle ohjelmalle. Nyt oli
vain pidett�v� huoli omista opinnoista, mutta asialla ei ollut
kiirett�, sill� kurssi kesti vain kaksi vuotta. Huolettomaksi ei silt�
voinut heret�, t�ytyi alkaa taivutella vanhempien mieli�.

Mutta n�m�p� olivat kumpainenkin kovasti vasten. �iti v�h�n taipui

ajattelemaan asiaa, mutta is� ei ensink��n.

--Siihen koulupaikkaan en auta en pennill�k��n enk� anna lupaa,

p��tteli t�m�.--Palvelustyt�ille se on kyll� hyv�, joilla ei ole kotia,
mutta l�hte� talon tytt�ren kahdeksi vuodeksi vieraan palvelukseen
etovertaista oppia saamaan, niin se on aivan hupsua.

Aliina j�i pahoille mielin. Ei olisi haluttanut v�kisink��n l�hte�,

mutta jos kotiin j��, niin menee hukkaan kaikki aikeet. Saadakseen
vanhempansa paremmin taipumaan ilmoitti h�n, ett� Iida on
karjakkokouluun kehoittanut ja ett� heill� on semmoiset ja semmoiset
tuumat. Vaikea tosin oli antaa vanhemmillekaan tiedoksi salaisuuksia,
mutta muuta keinoa ei ollut. Ja jotain ne vaikuttavatkin, sill�
molemmat pitiv�t Iidaa erityisemp�n� maili-ihmisen�. Auvinen itsekin
malttoi jo rauhallisemmin kuunnella ja alkoi kysell�:

--Ett�k� olisit sitten hovilaisen karjakkona kaiken ik�si?

Samalla katsahti h�n naurahtaen vaimoonsa, mutta t�m� ei ollut sit�

huomaavinansa.

Aliina ymm�rsi, ett� is� tarkoitti i�n loppupuoleksi jotain huokeampaa

elinkeinoa, ja vastasi j�yk�sti--:

--Olen niin kauan kuin jaksan.

--Ent�s vanhana?

--Sy�n ansioitani.

--Vai niin, vai niin, myh�ili Auvinen.--Ja se kaikki siin� mieless�,

ett� saisit olla Iidan kanssa yksin seuduin.

--Onhan siin� sit�kin.

--Vaan jos Iida heitt�� hyvinkin pian opettajan toimen ja menee

naimisiin.

--Ei heit�, eik� mene, vakuutti Aliina pyh�n kiivauden vallassa, vaikka
my�hemmin h�nt� nauratti n�in lujaan p��t�kseen meneminen toisen
puolesta.

--Sittenh�n tuon n�kisi, virkkoi Auvinen ja lopetti keskustelun sanoen

tahtovansa ajatella.

Se oli jo Aliinasta paljon, kun sai is�ns� asiata ajattelemaan. Eih�n

sill� viel� ollutkaan muuta kiirett�, kuin ett� saisihan Iidalle
kirjoittaa siit�.

Jonkun ajan per�st� h�n jo kys�isi, miten asia on ajateltu.

--Ei se ole viel� mitenk��n, sanoi Auvinen.--Kunhan k�yn ensin tuolla

kirkolla p�in.

--Ei toki pit�isi is�n puhua siit� minun kouluunmenostani ja muusta,

houkutteli Aliina.

--Min� v�h�t siit� koko karjakkokoulusta, muuta min� ajattelen.

Semmoistako se olikin, ajatteli Aliina. H�n kirjoitti Iidalle pitk�n,

ik�v�n kirjeen. Kirjoittaessa muistui mieleen, ett� kansakouluun
p��semisess� oli serkku Hilja paljon apuna, ehk� sen puhe nytkin
auttaisi. H�n kirjoitti sille toisen kirjeen ja kehoitti tulemaan
k�ym��n, mutta jos ei joutaisi, niin pit�isi kaikella mokomin
kirjoittaa. Karjakoksi haluamisensa syyksi selitti Aliina sit�, ett�
kun heit� lapsia on niin monta, niin h�n joutaisi jo kohta muualle
itse�ns� el�tt�m��n. T�m�n selityksen toivoi h�n Hiljan parhaiten
ymm�rt�v�n, ja se oli samalla tosikin.

Mutta vastauspa ei tullutkaan toivon mukainen. �Se on aivan tarpeeton

puuha sinulle�, kirjoitti Hilja. �Karjaa osaat kyll� ruokkia ja voita
opit valmistamaan lyhempiaikaisissakin oppipaikoissa. Meille tulee
kev�ttalvella l��nin karjakko kolmen kuukauden ajaksi, tule silloin
varmaan t�nne, niin muuta et tarvitse. T�nne on aikonut paljon muitakin
tytt�j� ja meille tulee oikein lysti, kun min� sinua k�yttelen jos
kuinka monessa kyl�ss�. Ja t��ll� n�et paljon poikiakin, ja ne ovat
aikoneet laittaa tanssi-iltaman silloin kouluaikana. Kirjoita heti
vastuu, el�k� ajattelekaan sinne suureen karjakkokouluun.�

Aliinan mielest� oli Hiljan kirjeess� nyt niinkuin ennenkin se vika,

ett� niiss� melkein aina viittailtiin poikiin ja sulhasiin. Muuten ei
tuo oppiesitys ollut hulluinta, olihan se samaan suuntaan kuin h�nen
omansakin. Mutta ei h�n rupea siihen suostumaan, ennenkuin kysyy
Iidalta, joka sen parhaiten ymm�rsi ja joka ei koskaan kirjoittanut
sulhasista.

Aliina oli viime aikoina lukenut �Ihmisen oma voima ja

toimeentulevaisuuden tie� nimist� kirjaa ja omistanut siit� itselleen
j�ntevi� mielipiteit� ja p��tti niit� seurata, vanhempien ja muiden
vastustelemisista huolimatta. Iida oli ainoa poikkeus, sill� heh�n
olivat ik��nkuin yhti�ss� ruvenneet raivaamaan tulevaisuudentiet��n.
Vastuuta odottamatta entiseen kirjeeseen kirjoitti h�n Hiljan
esityksest� ja sovitteli kirjeen loppuun tahdon lujuutta uhkuvia
lauseita. Niill� oli tarkoitus osoittaa horjumattomuutta ja saada
Iidalta innostuttavia kehoituksia.

Mutta kyll�p� h�n huomasi pontevain lauseittensa menneen hukkaan, kun

vastaus viimein saapui.

�Mene veikkonen sinne omaistaloosi voin valmistusta oppimaan, onhan se

kaikessa tapauksessa eduksi� kirjoitti Iida. �Jos sitten n�kisit
tarvitsevasi enempi oppia, niin eih�n entinen ole esteen�. Jos taas
t�ss� olisi tarpeeksi, niin sen parempi. T�m�n mukavampaa tilaisuutta
ei ole milloinkaan, ja t�h�n varmaan suostuvat vanhempasi, joiden
tahtoa vasten l�hteminen olisikin paha.�

Nyt sen jo Aliinakin k�sitti, ett� selv� asiahan t�m� on, jossa ei
olisi tarvinnut ensink��n p��t�ns� vaivata. H�n oli niin iloinen, kun
tie taas selvisi. Vanhemmilta ei tarvinnut edes kysy�k��n t�h�n
v�h�aikaiseen oppipaikkaan, ne jo heti kuultuaan sinne k�skiv�t. Toinen
menopaikka sai j��d� tuonnemmaksi toisiin aikoihin. Ei h�n tahtonut
pyynn�ill��n vaivata is��ns� yhteen per��n. Joutaa ajatella.

X.

Aliinalta kului kolme kuukautta voinvalmistuskoulussa hyvin hupaisesti.

Ei tullut kertaakaan t�ll� ajalla kotona k�ydyksi, eik� Iidallekaan
kirjoitetuksi. Vapaana kodin hiljaisuudesta, nuorten seurassa, ei
entisten yst�v�in kaipuu ollut eritt�in suuri. T��ll� sai monta uutta
tuttavaa, tytt�j� jos poikiakin, joista viimeksimainituista er�s poika
enn�tti p��st� Aliinan syd�men yst�v�ksi ja valtasi mielen ensimm�isen
rakkauden koko voimalla. Tuo rakastetuksi tullut oli sielt�
sukulaistalon l�helt�, Hiljan sulhasen veli. Hilja oli nimitt�in
Aliinan siell� ollessa mennyt julkikihloihin, mist� lemmenliittokiihko
tarttui toisiinkin, ja niin oli ennen oppiajan loppua Aliinakin
salakihloissa nuoremman veljen kanssa. Salaisuutta eiv�t julkisesti
tiet�neet muut syrj�iset kuin Hilja, joka sukulaisena ja yst�v�n� oli
vaikuttanut paljon serkkunsa hyv�ksi, suoden t�lle saman onnen kuin
itselleenkin.

Oppimatkalta kotiinpalaaminen ei ollut Aliinasta oikeinkaan iloista,

kun rakastetun n�keminen j�i aivan sattuman varaan, pitkien v�liaikojen
taakse. Mutta siit� syntyv� suru ei ollut raskasta, vaan se ik��nkuin
kirkasti sit� autuaallista ajatusta, ett� on olemassa er�s, joka
my�skin kaipauksella ajattelee h�nt�.

Aivan kuin Aliinan onnellisuuden t�ytteeksi ja armaasta kauas

joutumisen palkinnoksi oli h�nt� kotona odottamassa pari iloista
uutista. Ne olivat viel� sit� laatua, ett� toisella niist� sopi
ilahuttaa er�st� toistakin, nimitt�in Iidaa, jolle kirjoittaminen oli
viiv�ht�nyt rakkauden ajatuksissa, joita ei kumminkaan rohjennut niin
vakavalle yst�v�lle n�in alussa ilmoittaa. Nytp� oli sek� asiaa ett�
aikaa, ja aivan innostuneena h�n kirjoitti:

�Paras yst�v� Iida!

Min� olen nyt niin iloinen, niin iloinen, kun rupean t�t� sinulle
kirjoittamaan, ett� et usko, ja varmaan tulet sin�kin iloiseksi, kunhan
saat kuulla, mit� minulla on kerrottavaa. Min� olin nyt enolassa
voinvalmistusta oppimassa, ja siell� oli niin hauska ett� ei
milloinkaan ennen. Ja kuulehan, mit� is� oli puuhannut sin� aikana
t��ll� kotona. Is� oli hakenut kirkonkyl�n kansakoulun opettajan t�nne
pit�m��n kyl�kuntalaisten kanssa kokousta uudesta kansakoulusta ja oli
saanut kaikki suostumaan koulun perustamiseen t�nne, kun oli luvannut
ilmaiseksi koulun paikan meid�n pellon takaa Kuoppa-aholta ja viel� 50
hirtt�. Ja kuulehan, mik� is�ll� on mieless� t�t� puuhatessaan: se
sanoi mulle, ett� siihen n�et otetaan naisopettaja ja ett� koulun pit��
valmistua siihen menness� kuin sin� p��set seminaarista ja ett� se ihan
sinun varallesi rakennetaan. Ja se on nyt jo ihan valmiiksi p��tetty se
koulun rakentaminen, ja rupeathan sin� ihan varmaan, se tulee niin
kauniille paikalle, muistathan sen Kuoppa-ahon, josta aina marjassa
k�ytiin. Is� viel� sanoi, ett� Iida saapi kes�ll� k�ydess��n m��r�t�
paikan, johonka kouluhuoneet rakennetaan. Ja tulehan taas kes�ll�, niin
sitten meill� on vasta oikein lysti ja sitten min� kerron viel� paljon
muutakin, kunhan tulet.

Oletkos sin� sit� kuullut, ett� t��ll� pidet��n kes�ll� suuret

arpajaiset kansanopiston hyv�ksi, joka kuulutaan ensi syksyn�
avattavan. Ja et usko kun minunkin nimeni on pantu arpajaisvoittojen
ker��jien joukkoon ja ilmoitettu sanomalehdess�. Opettaja se on varmaan
minut muistanut. Mutta mist�h�n min� niit� voittoja saanen? On minulla
varmaan yksi (viimeisen sanan h�n raaputti pois ja jatkoi) muutamia,
joilta saan, ja kun enn�tt�isi ja olisi aineita, niin pit�isi itsenikin
tehd� sinne jotain. Ja niiss� arpajaisissa me varmasti ollaan yhdess�
ja mit�h�n sin� sanonet, jokohan torunet, kunhan min� kaikki kerron. Ja
et sin� usko kummempaa, kun serkku Hilja on kihloissa, se tapahtui
minun siell� ollessani. Sulhanen on siit� l�helt�, Vihtori Nevalainen
nimelt��n, ja on siin� talossa toinenkin poika, Augusti niminen. Onko
se Hilja kirjoittanut sinulle mit��n?

Meill� ollaan tervein� ja kirjoita sin� nyt kohta, mitenk� sin� siell�
seminaarissa ja lupaudutko tulemaan t�h�n kouluun. Anna anteeksi, jos
on tullut harvoin kirjoitetuksi, nyt min� kirjoitan siit�kin edest�.--
Uskollisin yst�v�si Aliina.�

H�n luki kirjeen moneen kertaan ja oli mieliss��n, kun siit� tuli
niinkin pitk� ja sujuva. Yksi puute siin� oli entisiin verraten, kun ei
k�ynyt mainitseminen mit��n siit�, ett� saadaan asua l�hekk�in. Aliina
joutui v�h�n ik�viins� t�t� ajatellessaan, mutta toinen vahvempi tunne
sai voiton. Iidan koulusta p��semiseen oli viel� kolme vuotta, joka oli
kovin pitk� aika. Ja vaikka tuo aika olisi ollut l�hemp�n�kin, niin
tuntui aivan selv��n, ett� Augustin nimi vet�� puoleensa semmoisella
voimalla, ettei sen rinnalla kest�neet mitk��n muut tuttavuusliitot.

Aliina sulki Iidalle kirjoitetun kirjeen kuoreen ja alkoi kirjoittaa

toista kirjett� sulhaselleen. Kirje alkoi kuluneiden kuukausien
ik�v�imisell�, joiden muistoa t�ytyi viel� uudistella kysymyksill�,
�muistatko sin� kun me siell� ja siell� oltiin ja mitenk� sin� silloin
ja silloin sanoit ja mitenk� min� vastasin ja ajattelin�. Toivossa ett�
rakastettu nuo ihanimmat sanansa taas uudistaisi, jatkoi h�n
surunvoittoisesti: �Mit�p� min� n�ist� muistellen, ehk� jo olet ne
unohtanut ja kohta unohdat kaikki.�

Keskiosaan tuli samoja asioita kuin Iidallekin, nimitt�in kansakoulusta

ja arpajaisista. Ja niist� kirjoittaessaan ei en�� kuulunut
unhottamisvalituksia. Aivan v�ltt�m�tt�m�n� asiana teroitti h�n, ett�
Augustin on ostettava ja teht�v� arpajaisvoittoja ja sitten itsens�
tuotava ne Aliinan kotiin. Mutta jos ei itse p��sisi tuomaan, niin on
v�ltt�m�tt� kuljettava Hiljan ja h�nen sulhasensa kanssa Aliinan kodin
kautta arpajaisiin. H�n p��tti pit�� muistissaan, ett� jos ei Augusti
t�t�k��n viimeist� toivomusta t�yt�, niin silloin h�n ei en��
rakastakaan. Mutta t�ytt��h�n h�n.

Kun kirjeet oli l�hetetty, j�i mieli niin hyv�ksi, kuin jos niiss�
l�hetetyt sanat jo olisivat perill�.

* * * * *

Kev�t mieless� ja kev�t luonnossa, silloin on kaikki suloista. Aliina

liikkui kuin siivill�, eik� ty�t tuntuneet vaikeilta. Rinta uhkui
riemua, joka laulun s�velin� virtaili ulos. H�n eli kuin autuaitten
maailmassa, jossa ei kaivata ymp�rist�n ihmisi�, vaan ihanne on sama ja
ylinn� muita.

Nuoremmat sisaret hupenivat aivan mit�tt�miksi, niist� oli vain kiusaa.

Jos niiden kanssa meni k�velem��n vasta sulaneille pellon pientareille,
h�iritsiv�t ne v�h�p�t�isill� kysymyksill��n ja toimillaan. Siksip� h�n
sovittikin niille kaikenlaisia yksinkertaisempia t�it� kankaiden
laitossa ja voinvalmistuspuolella ja liikkui ihailuk�velyns� yksin.

Mutta kohtapa sisaretkin kyll�styiv�t h�nen lankavyyhtiens� kerimiseen

ja erosivat omiin toimiinsa, varsinkin kun kuulivat, etteiv�t he p��se
ensink��n osallisiksi parhaimpiin kankaisiin. Ei auttanut yht��n, jos
Aliina vetosi vanhemmuuteensa ja nimitti toisia laiskoiksi. Yht� v�h�n
hy�dytti, jos koetti torumalla ja riitelem�ll� pakottaa. K��mej� ei
tullut puoleksikaan kankaan tarpeeksi.

Viimein h�n jo valitti sisarten uppiniskaisuutta �idilleen, joka niit�

hyv�ll� sanalla kehoitti olemaan apuna.

--Ei me enn�tet� kaikkea, puolustelivat sisaret.--Meid�n pit�� pest�

astiat, lakaista lattiat ja paimentaa lehmi�kin.

--Kyll� te viel� niilt� t�ilt� enn�t�tte vuorotellen auttaa Aliinaakin,

sanoi �iti.

--Onpa tuo Aliinakin meille niin tyly, valittivat sisaret.--Ei aio

antaa meille yht��n mekkovaatetta, eik� ota minnek��n mukaansa; ei
n�yt� kirjeit��n eik� mit��n, eik� laske kamariinsakaan, yksin��n vaan
siell� kirjoittelee ja meid�n pit�isi tehd� k��mej� sotkeutuneista
langoista.

--Jopa teill� nyt on syit�, naurahti em�nt�.--Antaa Aliinan pit�� nuo

kankaansa kokonaan, paneehan se kohta teille erityisen kankaan, jota
saatte itsekin opetella kutomaan.

--Niin, mink�laista yksiv�rist� panenee, joka ei itselleen kelpaa, ja

joutuuko sek��n koko kes�n� valmiiksi.

--Kyll� joutuu, kun olette ahkerasti Aliinan apuna, alussa on kes�.

Is�nne tuopi ensi kerran kauppiaassa k�ydess��n lankoja, puhukaa sille,
mink�n�k�isi� haluatte.

Kohta oli tyt�ill� kokoelma langanp�it�, ja kun is� lupautui niiden

mukaan tuomaan kankaan tarpeet, niin loppuipa Aliinalta apulaisten
puute. My�h��n iltasilla lapsutti k��mirukin poljin, ja milloin
varsinainen kutoja poistui kangaspuiden takaa, oli apulainen kohta
paikalla.

--Elk�� ty�nt�ytyk� kutomaan, en min� anna, torui Aliina.--Monta v��r��

rantua olette jo tehneet ja niit� sitten minun purkaa.

--Kudo sitten kiireesti, ett� joutuu meid�n hamevaate, kiirehtiv�t

tyt�t.

--Mihink� niill� on kiire?

--Arpajaisiin.

--Pysytte viel� muuallakin eik� arpajaisissa.

--Sin�k� vain menet.

--Menen min�.

T�ss� molemminpuolisessa etujen valvomisessa pysyi sisarusten v�li

riitaisena ja kylm�n�.

J�iden hidas sulaminen teki harmillisen pys�hdyksen Aliinan

hempeimmill��n olevalle lemmenyhteydelle. Lupausten mukaan piti
Augustilta olla ainakin kaksi kirjett� tulossa, mutta ne varmaan
odottivat postihuoneella, kun ei p��ssyt siell� k�ym��n. Tyynell�
s��ll� l�h�ttiv�t j�rvien keskukset j��n sojetta t�ynn�, vaikka mailta
oli lumi sulanut n�kym�tt�miin.

Viimein kertyi kaikenmoisia asioita, ja Auvinen p��tti l�hte� veneell�

soluttelemaan j�iden lomitse kirkonpuoleiselle mantereelle. Moneen
kertaan muistuttivat pienet tyt�t langoistaan, jotteiv�t ne vaan
unohtuisi ostamatta. Aliina uskoi asiansa selityksen yhteen kertaan,
mutta sitten oli viel� yksi asia, postihuoneella k�ynti, jota teki
mieli monestikin teroittaa, jollei t�m� t�rke� toimi olisi ollut
annettava is�lle. Oli h�n ennenkin kysytt�nyt is�ll��n kirjeit�
postista, eik� se yht��n saattanut h�milleen, mutta nyt kun olikin
tiedossa rakkaudenkirjeit�.

Aliinan ty�nteosta ei is�n matkallaoloaikana tahtonut tulla mit��n.

Menty� viel� sujui kankaan kutominen jotenkin, mutta kun alkoi olla
toivoa takaisintulosta, pujahti tihkip��t� erehdysrantuja, joita sai
purkaa. Eik� siin� malttanut monta minuuttia kerrallaan istua, kun
t�ytyi k�yd� t�hystelem�ss�, joko n�kyisi venett� tulevaksi. Ei koskaan
ennen ollut odotus niin pitk�lt� tuntunut. Jos viel� kaiken t�m�n
odotuksen lis�ksi is� unohtaa kirjeit� kysy�, niin sitten kelpaa.

Aliina ihan v�syi alituisesta j�rvelle t�ht��misest�, kun is�n tulo

my�h�styi vuorokauden yli tavallisen ajan. Viimein h�n jo p��tti, ettei
mene katsomaan, vaikkei tulisi koko kev�nn�. Olkoon, mihin lienee taas
siell� yhtynyt...

Uhalla ei mennyt viel� sittenk��n, kun sisaret riemuitsivat, ett� nyt

se tulee. �Tulkoon, jos tulee, ei sill� ole mit��n minulle...� Is� oli
enn�tt�nyt pihaan asti, ennenkuin uteliaisuus voitti ja t�ytyi menn�
puheille. Is� alkoi heti naurussasuin kaivella povitaskuaan, ja silloin
jo Aliinankin toivo virkistyi. Kirjeit� oli h�nelle kokonaista kolme.

--Onpa n�m� taskussa v�h�n rutistuneet ja nuhrautuneet, puheli Auvinen

antaessaan.

--Ei se mit��n! Kiitoksia paljon! sanoi Aliina iloissaan ja kiirehti

kamariinsa lukemaan.

H�n n�ki p��llekirjoituksesta, ett� Augustilta oli kaksi ja Iidalta

yksi. N�m� olivat ensimm�iset postissa tulleet rakkaudenkirjeet!
Hyv�lt� mielelt� ei oikein tiennyt, mink� niist� aukaisisi ensiksi. H�n
k��nteli kutakin erikseen ja pys�htyi tarkastelemaan nuhrautuneinta. Se
oli hyvin l�yh�sti kiinni, muutamin paikoin ei ollenkaan, vaikka kirje
oli suljettu ostokuoreen. Kynnell� kohottamalla aukeni se aivan
repim�tt�, ja nyt n�kyi selv�sti, ett� irtonaisista kohdista oli jo
ennen revennyt yl�laidan liimainen osa alimmaiseen paperiin.

... T�m� on aukaistu matkalla, sanoi Aliina harmistuen. Tarkemmin

katsomalla n�kyi, ett� kirjeen p��ll� oli ollut lakka, kuten toisenkin,
mutta se oli raaputettu pois. Nytp� jo harmitti ja samalla iletti,
sill� muita ei osannut ajatella syylliseksi kuin is��. H�n oikaisi
kirjeen lev�lleen ja luki:

�Oma rakas Aliina�, mutta t�ytyi ihan siihen keskeytt��, niin pahasti
t�yk�isi mieleen, kun ajatteli, ett� sen on siit� jo ennen syrj�inen
lukenut, viel�p�... Mielen rauhoittamiseksi alkoi h�n aukoa toisia
kirjeit�, joiden sis�lt�� eiv�t muut olleet n�hneet. V�kisinkin t�ytyi
syd�men syk�hdell� ilosta, kun h�n luki toisesta alkulauseen: �I�ti oma
Aliina!� ja Iidan kirjeest�: �Uskollisin yst�v�ni.�

H�n ei enn�tt�nyt viel� yht�k��n kirjett� loppuun, kun sisar Mari tuli
huutaen heilaten sanomaan: �Tule katsomaan, kun is� on tuonut sinulle
muslimia vaatteiksi ja vaikka mit�.�

--Tuokoon, sanoi Aliina tylysti ja ker�ili kirjeit��n sisaren

n�ht�vist�.

--Tule nyt, kiirehti Mari, joka oli vaateasioista niin innostunut,

ettei joutanut olemaan uteliaskaan.

Aliina meni kumminkin. H�nen �itins� seisoi selin ja puhui parhaillaan:

--... niit� sinun turhia luulojasi, en usko, enk� toivokaan; viel�

niihin enn�tt��...
Auvinen antoi salaisia merkkej�, ettei en�� puhua. Mutta em�nt� vain
k��ntyi Aliinaan ja jatkoi:

--Min� t��ll� olen parunnut is�llesi, kun otapas talonpoikaiselle

tyt�lle t�llaista vaatetta, joka niin n�k�ns� kuin hintansakin puolesta
kuuluu herrasv�elle. T�m� sitten sinua puolustaa, ett� jos muka joudut
morsiameksi, ik��nkuin siihen pit�isi vaatteilla pyrki�. Liika on
liikaa, hyvin joutaisit viel� itse tekem��n vaatteesi.

Aliina kuunteli ja katseli ��nett�m�n�. �idin puhe vahvisti �skeist�

luuloa kirjeen avaamisesta, ja se yh� enemm�n h�vetti. H�n k��ri
vaatteen kokoon pois vied�kseen.

--Mit� se Iida sielt� kirjoittaa? kysyi Auvinen hyvin viattomalla

��nell�.

--En enn�tt�nyt lukea, vastasi Aliina.

--Kelt�s ne toiset kirjeet olivat? kysyi �iti.

Nyt ei ollut muuta keinoa kuin joko olla ��neti taikka valehdella
�idille is�n tieten. Sit�p� ei olisi haluttanut tehd� n�ink��n �arassa�
asiassa.

--Koulutovereilta tuli, vastasi h�n lyhyesti ja kiirehti pois.

Kirjeit� lukiessa alkoi jo iloinen mieliala palautua, sill� sulhasen

kirjeet olivat mit� rakkaimpia. Ensimm�inen kuohui ik�v�iv��, toinen
vakuuttavaa rakkautta. Ei kuulunut hetkeksik��n unohtuvan mielest�, ei
p�ivill� eik� �ill�. Arpajaisvoittoja lupasi l�hett��, ja jos vaan
saapi toveria, niin kulkee Aliinan kodin kautta.

Oli kerrassaan ihanaa tiet�� itsell��n olevan n�in uskollisen

rakastajan, ja ilman tuota kirjejuttua olisi se ollut monta vertaa
ihanampaa. Nyt se tulee k�ym��n ja is� tiet��... Jos vaan ilke�isi,
niin aivan siet�isi kielt�� tulemasta.

Iidan kirje j�i viimeiseksi. Se alkoi n�in: �Et usko kuinka min�
ihastuin iloisesta kirjeest�si ja jouduin samalla h�mille is�si
puuhasta ja sinun kysymyksest�si. Se on aivan liikaa luottamusta
minuun, joka olen vasta vajaan vuoden ollut seminaarissa. Eih�n ole
ensink��n varmaa, p��senk� eteenp�in toisina vuosina, sill� ne ovat
paljon vaikeampia. Ja toiseksi voivat mielet muuttua kolmeen vuoteen,
jos senkin ajan el�isi, joka sek��n ei ole varmaa. T��ll� on viime
vuodellakin sattunut kuolemantapaus, niin ettei sit� tied� minunkaan
el�m�ni pituutta. Siis ei puhuta en�� mit��n t�st� asiasta, aika
n�ytt�k��n. El� suinkaan luule minun katsovan yl�n opettajana olemista
teid�n kyl�n koulussa. P�invastoin pid�n sit� viel� liika suurena
kunniana itselleni.

Nyt toiseen asiaan. Luin kirjeesi moneen kertaan ja tulin sit� v�h�n
tutkineeksi. Siin� piilee jotain, jota sin� et ole tahtonut minulle
ilmaista. Et saa pahastua, jos ep�ilen, ettei tuo riemu ole syntynyt
yksist��n minun puolestani. Sinulla on varmaan jotain ilon syyt� siell�
l�hemp�n�, jota luuloa vahvistaa lupauksesi, ett� �tulehan t�nne, niin
sitten kerron�. Olisin jo ennenkin utelias tiet�m��n, mutta j��k��n,
kuten tahdot, yhtymiseen asti. Jo ennen teid�n arpajaisianne olen
kotona, ja silloin rupatellaan yksi y� l�peens�. Puuhaa vaan puolestasi
arpajaisten hyv�ksi, sill� tarkoitus, johon varoja ker�t��n, on jalo.�

Loppuosassa puhuttiin seminaarin riennoista ja muista pienist�

asioista.

Kirje vaikutti Aliinaan samalla tapaa kuin jos hurmasteltuaan rakkauden

tunteissa joutuisi yht�kki� istumaan vakavain ihmisten keskeen kirkon
penkkiin. H�nen t�ytyi taas ihmetell� Iidaa, kuinka se aina malttaa ja
osaa ajatella asioita pitemm�lt�, niin ettei riemastu eik� pahastu
ennen aikojaan. Olihan h�nkin monesti p��tt�nyt seurata Iidan
esimerkki� ja lukenut siin� tarkoituksessa �Ihmisen omaa voimaa�, mutta
ei vaan auttanut.

XI.

Pari p�iv�� ennen arpajaisia meni Aliina viem��n ker��mi�ns� voittoja

arpajaispaikalle. Iida oli jo kotonaan, mutta sill� oli niin paljon
tekemist� arpajaisten valmistuksissa, ettei kirjeess� puhutusta
pitk�st� puhelusta tullut mit��n.

--J�� sin�kin toveriksi laittamaan, niin sittenh�n meill� on aina

aikaa, kehoitti Iida.

--En min� nyt voi j��d�, sanoi Aliina.

--Miksi et? T��ll� olisi niin paljon j�rjest�mist�.

--Mit�p� min� osaisin tehd�! Enk� min� oikein viitsisi j��d� teille
olemaankaan niin moneksi y�ksi, kun on tuo p��kaupungista tullut
sisaresi t��ll�.

--Mit� sin� siit� kainostelet, rohkaisi Iida.--Se asuu eri kamarissaan

ja kirjoittelee kansanjuhlassa pidett�v�� esitelm�� naisasiasta. Ei se
tule meit� h�iritsem��n.

--Pit�� minun sittenkin olla arpajaisten edellisen� p�iv�n� kotona,

sill� sinne taitaa tulla silloin vieraita, tunnusti Aliina.

--Ket� vieraita?

--Hilja sulhasineen ja ehk� joku muukin, sanoi Aliina v�h�n h�mill��n.

--No sitten min� ymm�rr�n, enk� kiusaakaan j��m��n, sanoi Iida

nauraen.--Luultavasti se joku on Augusti nimelt��n, ja tottahan nyt
arpajaisissa esitellet sen minullekin.

--Hyvin mielell�ni, jos vaan sallit esitell�, vaikka ei se ole mik��n

minulle.

--Jokohan ei ole. Sin� taidat pel�t�, etten min� salli sinulle

sulhasta.

--En min� niin sit�k��n pelk��, vaan kun siit� puhuminen olisi liika
aikaista.

--Saat minulle ilmoittaa aikaisemmatkin asiasi, ei ne kuulu muille,

vakuutti Iida.--Ja ehk�p� ne arpajaisten aikana tulevatkin varmemmiksi.

--Sittenp�h�n n�hd��n, sanoi Aliina onnellisena, kun kuuli, ettei h�nen

paras yst�v�ns� asetu vastustavalle kannalle.

H�n palasi tyytyv�isen� kotiinsa ja puuhasi ahkerasti, somistellen

kaikkia kohtia ja varsinkin omaa huonettaan vierasten tuloksi.
Sisarilla oli omat vaatekiireens�, niin etteiv�t he joutaneet avuksi,
vaikka Aliina suuttumiseen asti koetti heit� pakottaa kartanoa ja sen
ymp�rist�j� puhdistelemaan. Arpajaisten j�lest� vasta kuuluivat
joutavan. Aliinaa t�m� sisarten uppiniskaisuus harmitti. H�n olisi
tahtonut ensi kertaa k�yv�lle sulhaselleen n�ytt�� kotinsa kaikin
puolin puhtaana ja j�rjestyksess�. Yksin��n ei tahtonut kaikkea
enn�tt��, kun oli paljon muutakin tekemist�. Tuli jo toisinaan
kiireess�, kiukun noustessa, itsekseen sanotuksi, ett� �mit�h�n jos
min� en en�� monena kes�n� olisikaan n�it� nurkkavieri� nuohoomassa.�
Uhallakin tahtoi h�n saada puhdistetuksi silm��n sattuvimmat paikat ja
saikin osapuilleen.

Suurimmaksi mielenvaivaksi j�i pelko siit�, malttaako is� olla niin

tiet�m�tt�m�n� h�nen sulhasestaan, ettei t�ytyisi h�vet�, kun ne
tulevat. Onneksi oli silt� j��nyt lukematta se kirje, jossa tulosta
puhuttiin, eik� h�nk��n sit� ilmaissut edelt�p�in. H�n katui, kun ei
ymm�rt�nyt j�tt�� voittojen vienti� is�lle, sill� keinolla olisi saanut
h�net vierastenk�yntiajaksi pois kotoa. Nyt t�ytyi j��d� odottamaan
mit� hyv�ns� tapahtuneekin.

Ei Auvinen kuitenkaan sivu rajain mennyt. Vierasten kohtelu oli kyll�

ehk� liiankin yst�v�llist�, mutta eiv�t he ymm�rt�neet sill� olevan
erityist� tarkoitusta. Ja arpajaismatkalle l�hdetty� vet�ytyi Auvinen
aivan syrj��n ja perille tultua katosi omille teilleen.

* * * * *

Joukkoa tulvaili arpajaispaikkaan joka haaralta. N�ist� suurista

arpajaisista oli saapunut tieto kaukaisimpiinkin kyliin, joista
pienemmiss� tiedettiin tuskin mit��n. Nyt niist� oli puhuttu
kaikkialla, varsinkin siit� ennen kuulumattomasta ihmeest�, ett� saa
kokonaisen lehm�n 25 pennill�, samoin suuren sein�kellon ja monta
muuta. T�t� ihmett� t�ytyi p��st� katsomaan, ken v�h�nkin sai vapautta.
Ja kun t�m�n lis�ksi kuului saavan kuulla ja n�hd� kaikkea hauskaa.

Pienill�kin poikasilla oli tuo tarvittava summa, 25 penni�, ja

kuvittelivat he hyvin mahdollisesti palatessaan taluttavansa lehm��
nuorasta taikka kantavansa suurta sein�kelloa. Ei kumminkaan ollut
yht��n niin lujauskoista, ett� olisi talutusnuoran ottanut mukaansa.

Keskipisteen� oli kansakoulu, jonka katolla suuri juhlalippu

harvallensa h�ilyen houkutteli joukkoa luokseen, ja pienemm�t liput
kilvassa kiirehtiv�t tulijoita.

Aliina ja Hilja meniv�t Saliniin. Iida oli siell� laittautumassa

arpojen myyj�ksi ja tuli iloisena tervehtim��n tuttaviansa.

--Onpa siit� jo aikaa, kun on viimeksi n�hty toisiamme, sanoi h�n

Hiljalle pidellen kiinni k�dest�.--Vilautapa toistakin k�tt�si, ett�
n�en saapiko toivottaa onnea.

--T�ss� t�m� on.

Hilja veti tyytyv�isesti nauraen k�tens� hameen suojasta.

--Niinp�h�n on. Onnea vaan!... Aliinalle ei n�y viel� tarvitsevan

toivottaa, koska pit�� k�tens� n�k�s�ll�.

Hilja sanoi kiitokset h�nelle toivotetusta onnesta ja alkoi lasketella:

--Jo t�lle saapi toivottaa valmiiksi, ei siihen ole pitk�� aikaa...

--Onko niin? kysyi Iida nauraen.

--Ei, ei, el� anna Iida itse�si narrata, jouduttautui Aliina

kielt�m��n.

--No min� uskon Aliinaa, sanoi Iida.--Mutta tokko Hiljan sulhanen

onkaan t��ll�?

--On. Ne j�iv�t tuonne ulos k�velem��n.

--Onko sinulla sitten kaksi? ilvehti Iida.

--Ei minulla, mutta t�m�n...

--Sin� nyt siin� ... keskeytti Aliina.--Veljens� kanssa j�i k�velem��n.

--T�m� Aliina n�kyy olevan kovin arka, nauroi Iida.--K�y sin� Hilja
kutsumassa ne t�nne.

--Ei nyt kuitenkaan t�nne, kun sinullakin taitaa olla kiire.

Tavataanhan niit� siell� arpajaispaikassa.

--Jos niin tahdotte. Mutta nep� odottavat teit� pitk��n.

--Antaa odottaa ja sinneh�n t�st� pit��kin l�hte�.

--Juodaanhan kahvi ja menn��n sitten yhten�. Min� olen utelias n�kem��n

teid�n sulhasianne, sanoi Iida.

--Niin mutta min�p� j��n j�lelle, jos rupeatte muiden kuulten puhumaan
minunkin sulhasestani, pani Aliina vastaan.

--El� nyt ole lapsellinen, vakuutti Iida.--En min� ainakaan puhuttele

muulla nimell� kuin mink� itse esittelet.

Tyt�t l�htiv�t k�velem��n kansakoululle p�in ja tapasivat toverinsa

v�h�n matkan p��ss� tien vieress� istumassa.

--Vihtori Nevalainen, sulhaseni, esitteli Hilja.

Iida tervehti ja virkkoi:

--Saan toivottaa onnea. Me ollaan morsiamenne kanssa vanhoja tuttavia.

Hilja heitti tahallaan toisen veljen esittelem�tt� ja katsoi Aliinaan.
T�m�n t�ytyi tarttua jatkamaan:

--Augusti Nevalainen, nuorempi veli.

Nuoret miehet olivat alussa v�h�n h�mill��n t�m�n seminaarineidin

seurassa, joka loi heihin salavihkaa uteliaita katseita. Iidan mielest�
ne olivat kelpo poikia: pulskia ja solakoita, eiv�tk� ollenkaan
n�ytt�neet nahjuksilta.

--On se hauskaa, kun t�nne saadaan vieraita toisistakin pit�jist�,

sanoi Iida puheen aluksi.

--Niin, virkkoi vanhempi veli, joka n�ytti olevan puheliaampi;--pitih�n

t�nne l�hte� nostamaan niit� suuria voittoja, joita kuuluu olevan.

--En usko teid�n voiton himossa tulleen, vaan jalommassa

tarkoituksessa.

--Miksei voiton? Niit�p�h�n sinne ker�t��n.

--Kyll�, mutta yht�kaikki. Kuinkas paljon te l�hetitte voittoja?

--Ei minulta tullut yht��n, vaan t�m� velimies teki soututuolin ja

pienen lippaan.

--Vai teid�n tekemi� ne olivat.--Iida k��ntyi nuoremman veljen

puoleen.--Neh�n olivat suuret voitot yhdelt�.

--Huonojapa niist� tuli kiireess�, sanoi t�m�.--Mielell�ni min� sallin,

ett� muut ne voittaa.

--Niin, eih�n omat lahjoittamansa ket��n ilahuttaisi, my�nnytti Iida.

Mutta ehk� tekin voittaisitte mielell�nne lehm�n.

--Ainahan sen mieluummin ottaisi, mutta vanha ratuspa tuo kuuluu sekin
olevan, vastasi nuorempi veli.

--Min� kuulen, ett� te halveksitte meid�n arpajaisia, kun niin

mit�tt�m�ksi panette meid�n arvokkaimman voiton, sanoi Iida.--T�ss� on
tarkoituksena opin ja tiedon levitt�minen kansalle, ja silloin pit�isi
jokaisen olla valmis auttamaan varainsa mukaan, ilman v�h��k��n
ajatusta voitoista. Voitot ovat vaan v�liaikaisena keinona siihen asti,
kunnes kansa valistuu niin paljon, ettei tarvitse arpajaisia ensink��n,
enint��n kansanjuhlia ja luennoita, joissa kootaan vapaaehtoisia
lahjoja.

--Ei tulisi sill� lailla monta markkaa, ep�ili vanhempi veli.

--Ei viel� tulisi, my�nnytteli Iida. Mutta meill�h�n onkin vasta alulla
kansansivistys. Seminaarin historian opettaja kertoi, ett� Tanskassa
suurin osa kansasta k�ypi kansanopiston ja jokainen kansakoulun. Kunhan
t��ll�kin joudutaan samalle kannalle, niin kansanopistot ja muut saavat
vapaaehtoisia rahalahjoja tarpeeksi asti.

--Saattaisin min� nytkin jo antaa, jos olisin hyvin rikas, sanoi

nuorempi Nevalainen.
--Rikas enemm�n, k�yh� v�hemm�n, sanoi Iida.

H�n huomasi pit�neens� kylliksi esitelm�� kansanopistosta, varsinkin

kun h�nen kuulijakuntansa n�ytti katsovan t�t� enemm�n sivuasiaksi.

--Minun on ment�v� viel� edelt�p�in tuumimaan toisten arpojenmyyj�in

kanssa, sanoi Iida, kun he olivat tulleet l�helle kansakoulua.--Te
luultavasti ette halua tulla ennen alkua. Tulkaa sitten ostamaan
minulta arpoja. Hyv�sti siksi.

Toiset j�iv�t edestakaisin k�vellen viett�m��n aikaansa, kunnes joukot

alkaisivat kokoontua. Aliina kulki ujona ja enimm�sti ��net�nn�. Ei
tuntunut oikein hauskalta. H�n katsoi aivan v�ltt�m�tt�m�ksi asiaksi,
ett� Iida hyv�ksyisi h�nen sulhasensa, mutta t�ll� kertaa se ei ihan
silt� n�ytt�nyt. H�n ep�ili, ett� Iida p��st�kseen pois heid�n
seurastaan sanoi olevan asioita ja erosi pyyt�m�tt� mukaansa.

Juhlan aloittamisen aika oli k�siss�. P��sylippujen myyj�t asettuivat

p�ytineen aitauksen aukoille, mutta kauppa k�vi hitaasti, kunnes
torvensoittajat ilmestyiv�t lavalle. Silloinpa vasta ahdinko tuli:...
Minulle yksi lippu!... minulle kaksi!... minulle kolme!... Ne olivat
useimmat nuoria miehi�, jotka ostivat kaksin lipuin. Toinen lipuista
oli aiottu jollekin lemmitylle neitoselle kohteliaisuuden ja
uhraavaisuuden merkiksi, taikka sitten l�hemm�n tuttavuuden puutteessa
hienoksi viittaukseksi, ett� on toivo sellaiseksi p��st�.

Aliina tovereineen seisoi tunkeilevan joukon takapuolella. Antaa saada

h�t�isimp�in ensiksi. Kahden lipun ostajista k��ntyi usea takaisin,
antaakseen toisen lipun armaalleen. Aliinankin huomio kiintyi yhteen
tuollaiseen pariin. Pojanpuoli oli kansakouluajoilta tuttu Markkalan
Ristjaan, ja h�n n�kyi olevan v�h�n juovuksissa. Sek� vai muu lienee
ollut syyn�, mutta tytt�, jolle Ristjaan lippua tarjosi, ei ottanut
vaikka kuinka olisi tyrkytt�nyt. Halveksien k��nsi Aliina silm�ns� pois
mokomasta partista. Mutta tuskin oli monta silm�nr�p�yst� kulunut, kun
sama Ristjaan seisoi h�nen edess��n p��sylippu k�dess� ja tavoitellen
oppineiden kohteliaisuussanoja virkkoi:

--Saisinko luvan tarjota p��sylippua Aliina neitille?

Aliinan kasvot tulistuivat, ja h�n ihan s�h�hti vihasta kun sanoi:

--En tarvitse ... minulla on.

Ristjaan alkoi poistua ja leventeli menness��n:

--Luulet olevasi hyvinkin korkeasta ko'ista, mutta kyll� min� semmoisia

saan.

Aliina oli hyvill��n, kun ei t�t� kohtausta ollut Augusti kuulemassa,

h�n oli juuri v�h�� ennen tunkeutunut lippuja ostamaan.

Jo alkoivat torvet raikua, ja silloin tuli yh� kiireempi p��st�

l�helle. Pian kuhisi kansakoulun kartano t�ynn� v�ke�, vaikka paljon
j�i rahatonta rahvasta aitauksen ulkopuolellekin ottamaan osaa
maksamattomina.

Alkusoiton loputtua piti opettaja Ranta avauspuheen, teroittaen

sivistyksen tarpeellisuutta ja huomauttaen, ett� meill� on
kansanopiston kautta uusi aikakausi alkamassa, ja ett� talonpoikaisen
kansan itsens� tulee antaa kansanopistoille samanlainen suosio, kuin
s��tyl�isluokka antaa yliopistoille. Mutta kun valtio ei viel� auta
kansanopistoja, tarvitsee se ei ainoastaan paljaan suosiomme, vaan
my�skin rahallisen kannatuksemme, sill� se tulee olemaan kansan
yliopisto.

Puhe oli hyv�, mutta suuri osa ei sit� kuunnellut kovinkaan pitk�lt�.
Monelle ei j��nyt koko puheesta muuta kuin �sivistys� ja
�kansanopisto�.

Kohta tulivat neitoset arpalippuja myym��n, mink� kest�ess� laulajat ja

soittajat pitiv�t huvia yll�. Avatuita, tyhji� lippuja viereksi kentt�
kirjavanaan.

Aliinalle oli Augusti ostanut kourallisen arpoja, joista l�ytyi pari

voittoakin.

--Mit�h�n n�m� sis�lt�v�t, arveli Aliina uteliaana ja meni kysym��n

Iidalta, tiet�isik� t�m�.

Eih�n Iida muistanut, ennenkuin k�vi luettelosta katsomassa. Kontti ja

kirja kuului olevan.

--Eip� se ollut mit��n, virkkoi Aliina v�h�n pahoillaan.

--Ett�k� sin�kin vain suurten voittojen vuoksi ... huomautti Iida.

--Ei, vaan kun kontti...

--Mik� sill� on vikana, sanoi Iida. Kontti on suomalaisten �kaps�kki�,

ja kun voitot jaetaan, niin min� vaihetan sinulta kontin ... ja menn��n
k�velem��n kansanjuhlakent�lle.

Aliinaa v�h�n h�vetti t�m� h�nen kontin halveksimisensa, mutta h�n sai
pian hyv�n mielen, kun kuuli ett� Iida tulee heid�n mukaansa.

Illemmalla siirtyiv�t joukot suurelle kent�lle kansanjuhlaan, johon oli

laitettu kaikenmoisia telineit� ja tankoja kilpailuja varten. Siell�kin
soitettiin aluksi, ja sitten nousi puhujalavalle Salinin Jenny-neiti
pit�m��n esitelm�� naisasiasta. Nytp� syntyi kiherm� lavan ymp�rille.
Jokainen tahtoi p��st� mit� l�hemm�ksi, sill� melkein jokaiselle oli
uutta n�hd� �leve�-lahkeisen� nousevan suuren joukon eteen puhumaan.
Toisena syyn� uteliaisuuteen oli se, ett� oli kuultu, ett� t�m� on sama
Salinin-neiti, joka pienen� tytt�n� myi �pullia� is�ns� puodissa ja
joka nyt on niin oppinut, ett� on k�ynyt ulkomaat ja kaikki.

Ja kyll� siin� olikin uteliaille ihmettelemist�, harva siit� kesken

poistui. Sanat tulla nauskahtelivat niin ter�v�sti, kuin jos olisi
herneit� sein��n heitellyt. Siin� saivat miehet tiet��, mit� he ovat ja
kuka k�ski.

Miehet ovat hallinneet ja naiset olleet orjia ... naisen tila on

parannettava. Siihen suuntaan kuului esitelm�n sis�lt�.

Aliina kuunteli ihastuksissaan, ei juuri sen vuoksi, ett� h�n olisi

siit� paljoakaan ymm�rt�nyt, vaan kun esitelm�n pit�j� oli Iidan sisar.
Esitelm�n loputtua katseli h�n Iidaa, saadakseen ilmaista ihastuksensa,
mutta t�m� oli mennyt k�velem��n juhlakent�n laiteelle.

--Miksik� sin� t��ll� olit? ihmetteli Aliina l�ydetty�ns�.

--Kuuluipa tuo t�nnekin, sanoi Iida.

--Minusta se oli oikein somaa, ent�s sinusta?

--Siin�h�n meni, kun olisi ollut v�h�n yksinkertaisempaa, ja aina

parempi, jos jostain muusta aineesta.

Esitelm�n arvosteleminen katkesi, kun Hiljakin tuli siihen ja

Nevalais-pojat. He l�htiv�t nyt joukolla k�velem��n ymp�ri kentt��,
jossa useassa ryhm�ss� valmisteltiin kilpailuja. Eniten ker�ytyi
joukkoa pussitaistelijain ymp�rille. Kilvassa kiipesi poikasia pukille
saamaan muksosia ja antamaan toiselle. Katsojat r�j�htiv�t aina
nauramaan, kun taistelijat kimmahtivat pukin alle s��ret yl�sp�in.

--Joutaa t��lt� pois v�h�ksi aikaa, sanoi Iida. Ei t��ll� ole meille
naisille mit��n kilpailuja. Menn��n k�velem��n tuonne virran rannalle.

Kaikki t�h�n seuraan kuuluvat suostuivat, ja liittyi heihin joitakuita

muitakin tuttavia. Menness� aloitti joku puheen esitelm�st�, jota
sitten jokainen osaltaan kehui.

--Min� siit� kuulin mukavimman lausunnon muutamalta aitauksen

ulkopuolella seisovalta ukolta, kertoi Iida.

--Miten se sanoi, utelivat toiset.

--Niin kun sisareni puhui, ett� miehet ovat tehneet naisen tilan niin
kurjaksi, ettei sit� voi en�� siet��, vaan ett� se on perinpohjin
korjattava, niin siihen ukko alkoi tuumailla, ett� �millonkapa nuo
lien�� miehet naisten tiloja tehny, tehk��t tok ite tilasa ja pankoot
niin olokia alleen, ettei varmaan kylyki� pakota.�

Jokaiselta p��si mit� herttaisin nauru, ja se uudistui aina, kun joku

alkoi muistella ukon sanoja. Vastaan tulevatkaan eiv�t voineet olla
vet�m�tt� suutansa nauruun n�hdess��n n�in iloisia ihmisi�.

Mutta sitten tuli vastaan nainen, joka ei antanut toisten ilon itseens�
vaikuttaa, vaan t�ht�ili tylysti jokaiseen. Aliina n�ki, ett� se on
heid�n entinen piikansa, Vappu. Vanhat muistot keskeyttiv�t naurun
Aliinalta, mutta eip� h�n p��ssyt viel� sill�. Vappu seisahtui kohdalle
ja alkoi raa'alla ��nell� haukkua:

--Eip�s nyt Auvisenkaan tytt� mukota �iss��n, kun on p��ssyt parempien

ihmisten seuraan k�velem��n. On se nyt olevinaan, vaikka kyll� sin�
toki et ole niin rikkaasta, etk� niin kunniallisesta ko'ista, ett�
kannattaisi keimailla. Tuolla oli is�si nytkin vesakkov�ess�, ei se
pyrik��n arvokasten seuraan, tiet�� se mik� h�n on.

Koko seurue k�vi ��nett�m�ksi ja kiirehti kulkuaan, paitsi Aliina.

H�nelle tuli niin vaikea olla, ett� ihan henke� ahdisti. Ei tiet�nyt,
mit� ajatella ja mihin menn�. Kiirehti� toisten mukaan ei mitenk��n
voinut. Kaikki oli mennyt ikip�iviksi, siit� ei ollut ep�ilemist�k��n.
H�n poikkesi �kki� tielt� mets��n ja kierteli syrj�polkuja
takaisinp�in. Onneksi oli h�n kuullut liian v�h�n niist� keinoista,
joihin moni on turvautunut haikeina hetkin�, eiv�tk� ne toki osuneet
mieleen. H�n vain itki ja k�veli, v�liin seisoikin kuluttaakseen aikaa.
Jos olisi ollut hyv� jalkamatka kotiin, olisi h�n l�htenyt sinne y�t�
my�ten astumaan. Mutta se ajatus t�ytyi heitt�� ja menn� Saliniin.

Pihaan p��stess� tuli Iida vastaan. Sekin oli palannut takaisin, kun
huomasi Aliinan eronneen, ja k�ynyt kotonansa kyselem�ss�, olisiko
sinne tullut. Mutta kun ei siell� oltu n�hty, tuli Iidalle h�t�, ja h�n
oli tulossa etsim��n. Jenny-neitikin oli sattunut kuulemaan Iidan
kyselemiset ja tuli uteliaana katsomaan.

--Mist� syyst� niin paha mieli? kyseli Jenny-neiti.

Aliina ei voinut vastata mit��n, turvaili vain syrj�iseen soppeen

istumaan.

--Oletko sin�, Iida, jollain tavalla loukannut? kysyi Jenny.

--En toki.

--Kuka sitten? Tied�tk� sin�?

--Kyll� min� tied�n.

--Sano sitten.

--Ei sit� voisi sanoa.

--Miksei voi sanoa, kiivastui Jenny-neiti.--Te maaseudun lapset olette

sellaisia raukkoja... Jotain on tapahtunut, sen n�kee selv�sti, ja
mit��n niin pahaa ei tapahdu, jota ei voisi jollain tavalla auttaa, jos
tiedet��n mist� ja miten paha on alkanut.

Iida meni itselt��n Aliinalta kysym��n, saisiko h�n kertoa sisarelleen,

kun se niin tahtoo. Aliina lupasi. Iida vei sisarensa toiseen
huoneeseen.

Jenny-neiti tuli aivan haltioihinsa. H�nen naisasiaan kiintynyt �lyns�

huomasi t�ss� jotain, johon sopii tarttua ja josta sai vahvistusta
v�itteelleen. Iidan t�ytyi pakosta kertoa, mit� vaan tiesi Aliinan
kotioloista.

--Nyt min� jo kuulin, sanoi Jenny-neiti tullen Aliinan luokse.--

Rauhoittukaa Aliina ... min� kutsun nimelt�, vaikka ollaankin v�h�n
tuttuja... Niin, t�mm�ist� meid�n naisten t�ytyy k�rsi� ... ja kenen
takia ... juuri miesten ... j��k��n sanomatta. Sanotaan, ett� naisia on
suhteellisesti enimm�n houruinhuoneissa ... mutta olisiko ihme ... ja
kenen on syy, vaikka t�mm�iset olot veisiv�t j�rjen... T�m� on vallan
kauheata ... siet�m�t�nt�... Rauhoittukaa, Aliina, sanon viel�. T�m�
yhteiskuntaj�rjestys ei kelpaa ... t�ss� t�ytyy ryhty� tositoimiin.
Meid�n naisten tulee kohota yl�puolelle t�t� pahentunutta yhteiskuntaa.
Maaseutunaistenkin tulee osoittaa, etteiv�t he ole mit��n riepuja, vaan
ett� heill� on kyky� ja p��tt�v�isyytt�. Lyhyesti sanoen: n�m�
ummehtuneet olot ovat hyl�tt�v�t. Min� toimitan heti menty�ni Aliinalle
paikan ... p��kaupunkiin ... yhden tai toisen.

--Niin mutta ajattelehan, huomautti Iida.--Selvi��h�n t�st� muutenkin,

eih�n Aliinan sovi...
--Miksei sovi, tiuskasi Jenny-neiti.--Senk� vuoksi? Semmoiset
kavaljeerit, jotka naisensa solvaamista siivosti kuuntelevat ja mykkin�
v�istyv�t, eiv�t ole napin arvoisia. Entisajan miehill� kaikkine
puutteineen oli edes ritarillisuutta. Tuollaisessa tapauksessa ne
olisivat antaneet solvaajalle vasten suuta.--Niin, min� olen
vakuutettu, ett� Aliina tulee p��kaupunkiin. Siell� on tilaisuus
edisty� ja omin neuvoin toimia. Mutta nyt odottaessa olisi hyv� lis�t�
tietoja, ja Iidahan voipi ohjata, kun min� annan neuvoja.

--Mit�s min� kykenisin, sanoi Iida.--Mutta syksyll�h�n avataan

kansanopisto.

--Jaa! ihastui Jenny-neiti. Seh�n sopii mainiosti! Sielt� sitten

suoraan p��kaupunkiin. Siihen menness� min� l�yd�n hyv�nkin toimialan.
Ei ensink��n ansaitse ajatella sit�, mit� on tapahtunut, kyll� min�
pid�n huolen Aliinan tulevaisuudesta.

Neiti Jenny meni ja j�tti toiset kesken��n.

--Huuhdo nyt silm�si vedell�, neuvoi Iida.--Voithan sin� kumminkin

viel� l�hte� k�velem��n, niin etsit��n Hilja, sekin n�ytti j��v�n
pahoilleen.

--En min� l�hde minnek��n, sanoi Aliina.--Tulkoon Hilja t�nne, jos

haluttaa.

--Mutta n�ink� sin� aiot erota toisista seuratovereistasi, varsinkin

Augustista? kysyi Iida.

--Se on sama, sill� h�pe�� se kaiketi t�mm�ist� seuraa.

--El� nyt liikaa luule silt�, jos tuo Jenny kiivaudessaan soimasi.

--N�inh�n sen itsekin, ett� Augusti h�pesi minun t�hteni, ja sit� ei

tule tapahtumaan toista kertaa.

Katkera itkun puuska seurasi t�t� p��t�st�, oli se kumminkin siksi

vaikeata ajatella.

XII.

Aliina oli nyt kuin siiville ly�ty, kuten sanotaan. Runollisimmilleen

p��ssyt rakkaudenliitto, josta h�n oli niin paljon toivonut, sai pahan
kolauksen. Kaksi ajatussuuntaa taisteli vastakkain. Pysy�k�
arpajaistiell� tehdyss� p��t�ksess�, vaiko unohtaa kaikki, jos Augusti
puolestaan osoittaisi uskollisuutta. Siihen oli v�h�n toivoa, vaikkakin
se oli k�ynyt hyv�still� ja Hilja lupasi puolestaan selitt�� kaikki ja
vakuutti, ett� tuon ruojan haukkumisesta huolimatta pysyy Augusti
entisell��n ja kirjoittaa kuten ennenkin.

Aliina odotti, eik� odottanut. Tuntui kerrassaan suurelta h�pe�lt�

saada sulhaselta �rukkaset�, mutta jos ei saisi, niin mit� tehd�.
Menn�k� vasten nykyist� ajatusta umpisilmin, ajatellen ett� seuratkoon
mit� hyv�ns�, menn� t�ytyy.

Kunpa tulisi kirje ... tahi kun ei tulisikaan...

Kului useita viikkoja, ennenkuin tuli. Aliina avasi sen niin

j�nnityksell�, kuin jos se olisi ollut jokin t�rke�, suuri arpalippu.

... Hyv�sti on, hym�hti h�n katsellessaan kirjett�. Lempinimi lyhennyt

... niin niin ... jokainen sana v�kin�isesti kirjoitettu ... aivan
totta: �kiireinen ty�aika ... v�sytt�� ... niinh�n se tekee ... vai
�Hiljan h�iss� tavataan� ... ei tavata, kyll� t�m�n jo uskon...

Aliina nakkasi kirjeen toisten sekaan ja heitt�ytyi pitk�lleen. Vesi ei

tullut silmiin, muuten vain pakotti. Nyt ei ollut en�� ep�tietoista,
minne on l�hdett�v�. Koti sai j��d� ikip�iviksi. Sielt� ei kumminkaan
tule en�� pyyt�m��n kuin jotkin rentut ja nekin ik��nkuin armoissaan.
Muistui niin el�v�sti mieleen Ristjaan.

Aliina eli itseens� sulkeutunutta el�m��, ei v�litt�nyt paljon omista

eik� muidenkaan t�ist�. Teki veltosti jotain, jos sattui hyvin kiire,
mutta antautui taas uneliaisuuteen: nukkui pitk��n, ja kun ei jaksanut
nukkua, niin luki kirjojaan tai ajatteli. �iti huomautteli h�nt� usein
huolimattomuudesta, mutta siit� ei ollut apua. Kerran h�n tuli Aliinan
kamariin ja istuttuansa ajattelevaisen n�k�isen� virkkoi:

--Min� olen katsonut, ett� sinulla taitaa olla ik�v�.

--Onhan se v�h�n, vastasi Aliina.

--Mit� sin� ik�v�it?

--Min� l�htisin t�st� mielell�ni jonnekin, vaikka ensiksi

kansanopistoon syksyll�, jos saisin sen verran varoja.

--Jospa se is�si antaa, kun puhut sille.

--En mene pyyt�m��n is�lt�, sanoi Aliina j�yk�sti.

�iti katsahti tutkivasti tytt�reens� ja virkkoi:

--Hm. Vai niin. Johan min� sen arvasin. Sin�kin olet jo tainnut p��st�
tiet�m��n is�n pahat puolet.

--Tied�ttek�s te ne? kysyi Aliina kiihtyen.

--Voi veikkonen! Min� olen jo tiet�nyt melkein silloin kuin sin�

synnyit.

�idin silm��n herahti kyynel.

Nytp� joutui Aliina ihmettelem��n.

--Min� olen luullut, ett� te ette tied� mit��n, sanoi h�n.--Muuten kai
nostaisitte semmoisen metelin, ett� loppuisi varmaan.

--Voi hyv� lapsi, vai metelin. Niinh�n min�kin alussa yritin, mutta
sitten k�vin ymm�rt�v�mm�n ja oppineemman ihmisen puheilla siit�
asiasta, ja h�n neuvoi hylk��m��n ne metelikeinot ja kehoitti k�rsim��n
ja korjaamaan pahan hyv�ll�, ja luulen ett� se keino on parhaiten
auttanut.

--Mutta ei kaiketi se ole �iti� neuvonut niit� kutaleita suosimaan.

--Enh�n min� ole suosinutkaan.

--Annoittepahan Vapunkin olla monta vuotta, vaikka...

--Ei se tapahtunut suosimisesta, virkkoi �iti surullisella ��nell�.

Jopa min� silloin olisin mit�t�n ihminen. Mutta kun n�in, ett� synnin
kiusauksissa v�hempi osa pysyy lujana, niin en tahtonut t�h�n joka
vuosi vaihettaa viattomia ihmislapsia pahenemaan. Ajattelin, ett�
parempi on antaa olla yhden pahan. Mielihyv�ll�h�n min� laitoin Vapun
pois, kun sin� rupesit tekem��n toisen piian ty�t. Niin, eih�n se ole
rinnan pakotus silt� loppunut, mutta siit� on ollut hyv�, ettei ole
ollut riitaa eik� pahaa sopua, niinkuin t�mm�isten takia usein on. Ja
niin min� toivon, ett� jospa se vanhemmuuteen korjautuu, onhan tuo jo
viime aikoina paljon hillinnytkin itse�ns�.

Kumpainenkin oli ��neti. Aliina ajatteli hillitsemisest� aivan toista,

mutta ei ilmaissut oman h�pe�ns� vuoksi. Ei olisi my�sk��n ollut hy�ty�
riist�� �idilt� h�nen hyv�� toivoansa.

Em�nt� nousi istumasta ja sanoi:

--Tule maitohuoneeseen, siell� olisi sinulle ty�t�. Min� puhun is�llesi

siit� raha-asiasta.

Aliina seurasi kiireesti per�st�. Alkoi jo tuntua h�pe�lt�

laiskotteleminen, kun olisi monesti voinut olla �idin apuna. �iti oli
syyt�n t�h�n kaikkeen, eik� ainoastaan syyt�n, vaan aivan ihmetelt�v�.
K�rsi� n�in monta vuotta, viel�p� olla hyv�kin, se oli Aliinan mielest�
liikaa ja niin k�sitt�m�t�nt�, ett� h�n j�lest�p�in usein ihmetellen
ajatteli sit�.

Auvinen oli t�h�n aikaan kuin j�ljilt� haihtunut mets�koira. Vaikka

olisi kuinka nuuskinut, niin ei tavannut ainoatakaan kirjett� tulevaksi
tai menev�ksi, vaikka kev��ll� oli saanut kahtakin kantaa yhtaikaa
povellaan. Olipa n�hnyt itse sulhaspojankin k�yv�n talossa ja toivonut
sen kohta tulevan tytt�� kysym��n. Mutta nyt n�yttikin koko puuha
ep�ilt�v�n hiljaiselta. Yh� enemm�n h�n tuli ymm�lle, kun em�nt�
muutamana p�iv�n� syksykes�ll� tuli puhumaan Aliinan kansanopistoon
tarvitsemista rahoista.

--Kansanopistoonko se nyt, ihmetteli Auvinen.--Mitenk� se on sen toisen

puuhan kanssa, joutaako se viel� sinne.

--Eik� nuo joutane vaikka minne t�m�nlaisten vanhempain kotoa.

Em�nt� ei ollut moneen aikaan n�ink��n katkerata huomautusta tehnyt, ja

nytkin se tapahtui enemm�n lasten kohtaloa ja tulevaisuutta kuin omaa
loukattua asemaa ajatellen.

Auvisen huomiokyky oli alituisissa varomisissa kehittynyt niin

tarkaksi, ett� h�n v�himmist�kin viittauksista arvasi, mist� on
kysymys. Ilman uudistettua pyynt�� lupasi h�n tarvittavat rahat ja
alkoi mieless��n kiroilla itse�ns�, ett� jokohan t�m�kin on taas tullut
h�nen takiaan.

XIII.

Maiden routiutuessa ajaa koluutti Aliina kansanopistoon. H�n oli

l�htenyt kotoaan ajatellen, ettei se tule t�st� eteenp�in olemaan
h�nelle pitk�aikaisena olopaikkana. Melkein kylm�sti oli h�n eronnut
kaikista muista paitsi �idist�. Mutta kun viimeinenkin s�ie oli
katkeamaisillaan ja renkipoika puolimatkasta k��ntyi takaisin, tulikin
jo mieli ik�v�ksi. T�ytyi katsoa j�lkeen, kunnes ruuna katosi
n�kym�tt�miin tien mutkassa.

Nyt ei j��nyt muuta kotoista kuin matka-arkku, jossa oli vaatteita,

kirjoja ja kirjeet. Koti-ik�v� riiteli voittoa niilt� itserakkailta
ajatuksilta, jotka olivat p��kaupunkia ja kansanopistoa ajatellessa
syntyneet.

Aliina muisteli Iidaa ja sen neuvoja. He olivat tehneet erotessa

entist� vahvemman liiton olla alituisessa kirjevaihdossa. Iida oli
kehunut Aliinan kirjoittamia kirjeit� hyvin hupaisiksi ja sujuviksi ja
kehoittanut t�t� kirjoittamaan niit� usein ja kertomaan kansanopistosta
mit� milloinkin sattuu. T�m� tuttavan hyvitteleminen rohkaisi mielt�,
ja h�n varusti pakan kirjekuoria ja paperia mukaansa. Aikomuksena oli
kirjoittaa ensimm�inen kirje matkasta, mutta kun siin� ei ollut mit��n
huomattavaa, j�i se siksi kun p��si vakaantumaan asunnon ja muun olon
puolesta. Marraskuun alkupuolella h�n kirjoitti:

Hyv� Iida!

Nyt min� olen t��ll� Sinivirran kansanopistolla ja alan p��st� jo

perehtym��n, vaikka alussa oli kaikki outoa, niin ett� opiston
avausjuhlallisuudetkin meniv�t minun kohdaltani melkein hukkaan. T�nne
oli kokoontunut hyvin paljon herrasv�ke�, ja vaikka ne olivat hyvin
yst�v�llisi� ja tulivat aina puhuttelemaan meit� oppilaiksi aikovia,
niin yht� kaikki minua v�h�n iletti siin� seist� t�k�tt�ess�. Mutta
sittenh�n ne meniv�t pois, ja toisina p�ivin� alkoi aivan
odottamattomat toimet, niin ett� siin� t�ytyi v�kisinkin ik�v�n ja
ujouden haihtua. Johtaja ja samoin muut opettajat ly�tt�ytyiv�t aivan
vertaisiksi, ik��nkuin oltaisiin vanhoja tuttuja, yhden talon joukkoa,
velji� ja sisaria, kuten he puhuivat, sill� poikkeuksella vain, ett� he
ovat sattuneet saamaan v�h�n enemm�n oppia ja tahtovat nyt jakaa sit�
v�hemm�lle osalle j��neille nuoremmille veljilleen ja sisarilleen. Ja
kyll�p� he osasivatkin l�hte� alusta, niin ett� ihan nauratti, joshan
ilettikin oma k�mpelyys. Neuvottiinhan siell� kansakoulussakin
kaikkeen, mutta t��ll� ei heitet� paljaisiin neuvoihin, vaan t��ll�
yksin tervehtiminenkin harjoitellaan, niin ettei se saa olla huoletonta
k�den koskemista. Ja oppilasten on oltava vuorotellen vieraita
vastaanottamassa, eik� siin� saa katsoa vaatteisiin, onko vieras
rikas vai k�yh�, herra vai talonpoika. Kyll� min� en yht��n kadu
t�nne-tuloani. Se vaan on v�h�n ik�v�t�, kun tulin niin v�h�n k�yneeksi
kansakoulua ja nekin aineet ovat unohtuneet ja nyt niit� n�kyisi
tarvitsevan, muuten on monella luennolla istuminen ymm�rt�m�t�nt�
t�llistelemist�. Onhan se k�sky lukea edelt�p�in niit� ja niit�, mutta
kun t��ll� ei panna pakkoa, eik� heitet� laiskalle, niin tahtoo
toisinaan tulla liika v�h�n luetuksi.

Min� pelk�sin tultuani, ett� joudun aivan mit�tt�mimm�ksi toisten

tytt�jen rinnalla, mutta ei ne n�y olevan ihmisi� kummempia. Me ollaan
jo hyvin yksituumaisia ja l�ylytet��n poikiakin aikalailla, jos ne
rupeavat kovin miehiksi t�k�tt�m��n.

En n�y osaavan t�ll� kertaa kovin pitk�lt� kirjoittaa, vaan ehk� sitten
tuonnempana sujuu paremmin, kun sin�kin kirjoitat sielt� seminaarista.
Voi hyvin ja el� terveen�! toivoo yst�v�si Aliina.

Toinen kirje oli kirjoitettu marraskuun viime p�ivin� ja alkoi:

Hyv� Iida!

Terve yst�v� s�, t�nne suojanamme,

Terve liittohon nyt nuorison!

Min� olen t��ll� niin innostunut lauluun, ett� en malttanut olla

panematta t�h�n alkua meid�n muutamasta lempilaulustamme. Ja jos vaan
voisit tulla t��ll� k�ym��n, niin kyll� sin� kuulisit laulua. Sin� et
usko, kuinka paljon me lauletaan ja kuinka paljon lauluun voipi
innostua. Me laulaa tempaistaan keskell� luentoakin asiaan sopiva laulu
ja siin� virkistyy niin, ettei ensink��n v�syt� kuunnellessa. Enk�h�n
min� tied� v�syneek� luentoihin milloinkaan, ei kaiketi t��ll� v�sy, ne
ovat niin hauskoja ja innostuttavia. Ja muunakin aikana t��ll� on niin
lysti eli hauska ett� et usko. Meill� on ihmeen herttainen opettajatar,
niin ett� me remutaan joutoaikoina aivan kuin vertaisemme kanssa,
vaikka h�n on hyvin oppinut ja paljon koulua k�ynyt. Mutta se
oppineemmuus ihan unehtuu mielest�, ja kun sitten sattuu muistamaan,
niin ihan syd�nt� vihlaisee, ett� kun ei ollenkaan tule ajatelleeksi
kenen kanssa ollaan. Vaan ei h�n ole viel� kertaakaan torunut ja kyll�
se h�vett�isikin kovasti, jos sattuisi tekem��n semmoista, josta
tarvitsisi torua. Ei t��ll� tule ik�viksi semmoisetkaan jokap�iv�iset
kouluty�t. Opettajakin kun opettaa suomenkielt� ja kirjoitusta, niin
h�n saapi sen hyvin hupaiseksi ja se j��pi muistiin. Tokko sin�
huomaat, ett� min� osaan kirjoittaa h�n, kun on puhe ihmisest�. Mutta
siin� sit� juttua jauhettiinkin, kun aina vaan tahtoi tulla se. Ja
tuosta murteesta se on toinen vastus kirjoittaessa, vaikka kirjoja
lukiessa n�kee, mitenk� muut ovat kirjoittaneet sen ja sen sanan. Mutta
eip�s vaan v�h�ll� muista mitenk� sen pit�isi olla, kun itse rupeaa
kirjoittamaan. Opettaja meille neuvoi semmoisen keinon, ett� pit��
kirjoitella usein kirjeit� tuttaville ja kirjoittaa ne hyvin
huolellisesti. Ja jos sattuisi olemaan tuttava itse�ns� osaavampi, niin
pyyt�� h�nt� korjaamaan kielivirheet ja l�hett�m��n korjattuna takaisin
itsens� n�ht�v�ksi. Min� silloin ajattelin, ett� antaahan olla kun min�
kirjoittaa rutuutan Iidalle pitki� kirjeit� ja pyyd�n niit� korjaamaan,
niin kohta min� osaan kuin koulunk�yneetkin.

Pojan veulakkeet t�st� opettajan neuvosta ottivat onkeensa ja alkoivat

takanap�in ilvehti�, ett� meid�n pit�isi heille kirjoittaa, he sitten
muka korjailisivat, vaan me vastattiin, ett� saatte �Virsilippaassa�
kirjeit�. Meill� on n�et �Virsilipas�-nimellinen, k�sin kirjoitettu
sanomalehti, jota oppilaat vuoroon toimittavat. Min�kin siihen jo
kerran kirjoittaa t�kersin ja aivan t�ydest� meni. Ihan min�
ihmettelen, mitenk� hullulla tuulella min� saatoin olla, vaikka se oli
semmoista se alku t�nne l�ht��n ja siell� kotona. Olen min� t��ll�
hallinnutkin itse�ni, enk� ole ruvennut puhumaan paljon mit��n niiss�
keskusteluharjoituksissa, joita t��ll� pidet��n kerran viikossa. Olen
pel�nnyt, ett� jos puhe sattuu menem��n v�tykselle, niinkuin toisinaan
n�kyy sattuvan, niin se sitten ilett��. Ne keskustelut ovat hyvin
hupaisia kuunnella ja ainahan ne muut yllytt�v�t puhumaan, vaan olen
p��ssyt sill�, kun yhdyn jonkin toisen puheeseen.

T�ytyy lopettaa, sill� kukko laulaa puolta y�t� ja viel� pit�isi v�h�n
lukea Kalevalaa huomisen varalta.--Voi hyvin ja kirjoita edes v�h�n
yst�v�llesi Aliinalle.

Joulun edell� h�n sitten kirjoitti:

Hyv� Iida!

Vai semmoisia sin� juttelet, ett� min� muka t��lt� l�yd�n ... el� vasta
puhu niist�. T��ll� ollaan liika tuttuja mit��n l�yt�m��n ja t��ll� on
paljon ylev�mpi� ja vakavampia asioita, kuin ne sulhaspuuhat, jotka
entisetkin tarpeeksi asti harmittavat.

Min� kirjoittaisin sinulle mielell�ni johtajan luennoista ja varsinkin

uskonnonluennoista, jos osaisin puoliksikaan kertoa. Niit� ei sovi
sanoa hupaisiksi, viel� v�hemmin ik�viksi, mutta yleviksi ehk� on paras
sanoa. Ajattelehan mitenk� er�skin uskontotunti alkoi. Johtaja astui
luokan eteen paikalleen ja seisty��n siin� parin kolmen silm�nr�p�yksen
ajan, lausui tyynell�, vakavalla ��nell�: �Jumala�. T�m�n per�st� oli
taas v�h�n ��net�nt� aikaa ja sitten h�n virkkoi: �ennenkuin jatketaan
t�lle tunnille kuuluvan aineen k�sittelemist�, niin painakaa jokainen
mieleenne, mink�laisen vaikutuksen �sken mainitsemani nimi kuhunkin
teist� teki�.

Jokainen rupesi todella ajattelemaan ja minun t�ytyy puolestani

tunnustaa, ett� min� kamahdin melkein samalla tavalla kuin jos olisin
kuullut salaman jyr�hdyksen. Kun ajattelemisaikaa oli ollut tarpeeksi,
alkoi johtaja selitell� mitenk� monella tavalla t�m� nimi on ehk�
vaikuttanut ja mitk� minkinlaisiin vaikutuksiin ovat syyn�. Niin luki
kuin kirjasta senkinlaisen vaikutuksen syyt, ett� jos Jumalan nimen
kuuleminen kammottaa, kuten minua, ihmisell� on silloin v��r� k�sitys
Jumalasta, sill� Jumala ei ole hirmu, vaan rakkaus, joka rakastaa
kaikkea hyv�� ja kaunista, ilmestyk��np� se miss� muodossa hyv�ns�.
Ihminen itse voipi olla hirmuinen, jos h�n tekee hirmuiseksi sen
Jumalan kuvan, joka h�ness� itsess��n on. Ihminen voipi ja h�nen tulee
jokap�iv�isess� el�m�ss��n toteuttaa Jumalan kuvaa rakastamalla
l�himm�isi��n, ja joka t�m�n tekee, h�n tulee l�hemm�ksi Jumalata ja
ajattelee h�nest� turvallisella ilolla, eik� kauhulla. Johtaja selitti,
ettei Jumala vihaa nuoruutta eik� nuoruuden viatonta iloa, koska h�n
sallii luonnonkin joka kev�t nuortua ja uudistua. Ja ihminen aivan
erehtyy siin�, jos h�n luulee huolten ja vaivan rasittaman vanhuuden
ajan olevan Jumalalle otollisimman ja el�� sent�hden nuoruutensa ajan
pelonalaisesti piilottuneena Jumalalta. Jos ei kev�iseen maahan p��se
aurinko paistamaan, ei ole syksylt�k��n paljoa toivomista, samoin jos
rakkaus Jumalaan ja l�himm�isiin j��v�t vanhuuden p�ivin�
toteutettaviksi, ei ole suurta toivoa i�isest� sielun rauhasta.

Jotenkin t�h�n tapaan se johtajan luento oli, vaikka enh�n min� osaa
puoliksikaan niin hyv�sti ja pitk�lt� kertoa. T�m� oli vaan minua
koskeva osa, siihen lis�ksi tuli viel� monta muuta puolta, niinkuin
niille, joihin ei Jumalan nimen mainitseminen vaikuta mit��n, taikka
jotka nauravat, pilkkaavat tai vihastuvat j.n.e. Esitelm�n lopussa
eiv�t monen silm�t taitaneet olla kuivina. Itkin min�kin, en en��
pelosta, vaan ilosta, kun p��sin tiet�m��n, ett� ihminen voipi
nuorenakin ollessaan palvella Jumalaa, vaikka olin t�h�n asti ajatellut
sit� mahdottomaksi, taikka oikeammin en ole ajatellut ollenkaan,
ainoastaan pel�nnyt, kuten pel�t��n salamata, tai jotain hirmuista.

Voi jos sin�kin Iida olisit t��ll�, niin sitten min� vasta olisin
oikein iloinen. Sin� kykenisit jo v�h�n edelt�p�in kertomaan noista
historian suurista miehist�, joista t��ll� on usein luentoja ja joiden
el�m�kerrat ovat aivan ihmeellisi� kuunnella. Vaan kyll�h�n sin� kuulet
siell� yht� hyvi�, ja viel� paljon pitemm�n aikaa saatkin kuunnella.

Vai menet sin� joululuvalle kotiisi. Sano paljon terveisi�. Minulta ei

tule niin v�h�n ajan tautta mennyksi kotiin, tuntuu mieluisemmalta
t��ll�-olo. Sinunhan on toista, jolla on koti kaikin puolin hyv�.
Kirjoita sitten jolloinkin ja jos n�et �iti�ni, niin sano terveisi� ja
kysy, onko h�n saanut l�hett�m�ni kirjeet.

En jaksa en��. Voi hyvin ja muista aina minuakin.

Yst�v�si Aliina.

* * * * *

Suurin osa oppilaista matkusti joululuvalle kotiinsa, joitakuita

kaukalaisia j�i vaan viett�m��n aikaansa kortteereissaan. Aliinan
asuntotoverit olivat menneet kaikki, mutta ei h�n tuntenut siit� mit��n
ik�v��. Iloinenkin el�m� kaipaa tyyni�, hiljaisia lepohetki�. Ja olihan
h�nell� l�heisyydess��n rakkaiksi tulleet opettajansa, joita sai usein
tervehti�, jopa puhutellakin. Ja n�m� yst�v�lliset hetket opettajain
seurassa olivat Aliinan mielest� tavallista suurempiarvoisia, kun ne
eiv�t jakaantuneet monelle, vaan sai omistaa yksin��n itselleen. Se
kasvatti jonkinmoista itserakkautta, ei kumminkaan niin suurta, ett�
olisi toivonut toisten j��v�n osattomiksi kaikesta. Usein h�n k�vi
yksin��nkin istumassa opiston luokkasalissa, muistellen mit� siin� oli
saanut kuulla ja toivoen, ett� kunpa joutuisi taas se aika.

Asunnollaan piti h�n opiston kirjastosta kirjoja luettavanaan ja luvun

lomassa sepitteli kirjeit� Iidalle sek� �idilleen, jopa viimein
Hiljallekin, vaikka kauan h�n arveli, pel�ten ett� jos se antaa
Augustinkin lukea, ne kun olivat samassa talossa.

Keskitalvella tuli Jenny-neidilt� kirje, jossa h�n ilmoitti kev��ll�

sulan tultua olevan Aliinalle paikan valmiina suuressa sairashuoneessa,
sairasten hoitajana.--�Sairasten hoitajana�, sanoi Aliina itsekseen ja
tuli aivan noloksi. Jenny-neiti oli ehk� arvannut, ettei Aliina ymm�rr�
t�m�n ammatin arvoa, ja selitti ett� siin� toimessa on monta semmoista
naista, jotka ovat tytt�koulun k�yneit�, ja t�m�kin paikka j��pi
avonaiseksi sill� lailla, ett� yksi hoitajattarista matkustaa sulan
tultua ulkomaille tutkimaan sairasten hoitoa siell�. Aliinan p��seminen
oli siis suuri onni tulojen ja sivistyneeseen seuraan p��semisen
puolesta. Jenny-neiti mainitsi viel�, ett� siin� tosin tarvittaisiin
ruotsinkielen taitoa, mutta ett� Aliina voi sen muutamassa vuodessa
k�yt�nn�llisesti oppia. Eik� ty�k��n tule olemaan kovin rasittavaa,
sill� siell� on hoitajattarien lis�ksi viel� palvelijoita.

Aliina joutui kahden vaiheelle. Sairasten hoitoa oli h�n aina ajatellut
kaikkein ik�vimm�ksi ja likaisimmaksi toimeksi, ja siihenk� nyt pit�isi
ruveta. Mutta varmaan h�n on erehtynyt, koska siin� on oppineitakin
naisia. Eik� h�n ollut n�hnytk��n suuria sairashuoneita, joissa
hoitajattarilla voi olla hyvinkin huokeat ja hauskat p�iv�t.

N�it� ajatellessa alkoi mielt� kutisuttaa herrasneidiksi kohoaminen,

sek� hatut, ruotsinkieli ja ehk� aikaa voittaen ulkomaamatkatkin. Mit�
ovat n�iden rinnalla nuo muutamat sairaat, tarvinneeko niit�k��n
hoitaa, koska siell� on palvelijoita.

Aliina piti kumminkin asiansa salassa ja piilotti kirjeens� toisilta

oppilailta. Ainoastaan Iidalle voi h�n t�m�n uskoa ja kirjoitti h�nelle
kysyen, mit�h�n pit�isi tehd�, kun semmoinen toimi on tarjona.

Kului kuukausi, toistakin tavallisissa opiston teht�viss�. Oppilasten

tiedon ja toiminnan halu kasvoi, toveruus lujittui ja tuli yh�
tuttavallisemmaksi, kun alettiin laskea, ett� opistosta eroamisen aika
on paljon l�hemp�n� alkua.

Aliinakin oli lopettanut yksipuolisen kirjeiden kirjoittamisen siksi,

kun saa vastuun entisiin. Mutta aivan h�nt� kummastutti, kun Iida ei
kirjoittanut. Mik�h�n sill� mahtoi olla? Viimein tuli kirje, jossa Iida
ilmoitti olevansa kotonaan sairaana. Seminaarissa oli sairastunut
luultavasti vilustumisesta ja sitten v�h�n parantuneena tullut
kotiinsa. Toivoo paranevansa, vaan ei ollut en�� takaisinmenosta t�ll�
lukukaudella. Aliina itki pitk�t itkut yst�v�ns� puolesta.

Samaan liittoon tuli kirje �idilt�, muilla kirjoitutettu, jossa oli

yht� ja toista kotioloista, sek� v�h�n Iidan sairaudesta ja viimeksi
kysymys, �tokko sin� tuletkaan en�� kotona k�ym��n, kun olen niin
kuullut, soisin ett� ajattelisit joka puolelta tuota asiata ennenkuin
menet.�

T�m� koski kovasti Aliinan omaantuntoon. H�n oli taaskin unohtanut ja

syrj�ytt�nyt �itins�, uskonut aikeensa ennemmin muille ja antanut �idin
olla tiet�m�tt�m�n�... �itiraukka... �Tokko sin� k�ytk��n ... soisin
ett� ajattelisit...� Niin se on k�skenyt kirjoittaa, vaikka varmaan on
ajatellut t�t� sanoessaan: n�ink� ylpe�sti j�t�t minut ja muut omaisesi
ja menet mit��n ilmoittamatta kauas kuulumattomiin; teetk�h�n siin�
oikein?

Aliina kiirehti oikaisemaan ja kirjoitti, ettei h�n ole ensink��n

ajatellut kotonaan k�ym�tt� menn� minnek��n, ei h�n toki voi �iti� niin
puheetta heitt��, jos menoksikin tulisi, mik� on viel� ajattelemisessa.
On h�n �idin muistanut ja muistaa aina.

Viimeiselle vakuutukselleen p��tti Aliina olla uskollinen ja olikin.

Kerran t�m� uskollisuus riipaisi yli varovaisuuden rajan.

Oli nimitt�in keskustelu-ilta lopulla opiston lukukautta. Varsinainen

keskustelu-aine oli loppunut tavallista aikaisemmin, mink� vuoksi joku
oppilas esitti keskusteltavaksi suomalaisen sananlaskun: ei niin pahaa,
josta ei jotain hyv��. Aine oli jokaisen mielest� niin yksinkertainen,
ett� useimmat osasivat siihen jotain sanoa. Toinen oppilas toi toisen,
toinen toisen esimerkin siit�, miten pahasta on ollut jotain hyv��.
Laiskasta juomarista on tavaransa tuhlattua tullut monesti ahkera
ty�mies, ovatpa h�nen lapsensakin is�ns� kurjuudesta pel�styneet viinaa
karttamaan. Kauhea rosvo on her�tt�nyt pelon aloittelevissa, ja monta
muuta.
Aliinallakin oli omat muistonsa pahasta, mutta h�n ei puhunut mit��n,
kuunteli vain kiihke�ll� mielell�, ja veret pyrkiv�t kohoamaan
kasvoille.

Opettajat olivat j�tt�neet puhevuoronsa viimeiseksi, ja kun ei kukaan

en�� vuoroa pyyt�nyt, sanoi johtaja:

--Joko on jokainen sanonut sanottavansa? Aliina ei ainakaan ole viel�

puhunut. Saisi t�h�n sanoa vastaankin, jos kell� olisi jotain
muistuttamista.

Tuskin oli johtaja t�m�n sanonut, kun Aliina kohosi kiihke�n�, melkein
tiet�m�tt��n seisoalleen ja sanoi:

--On minulla.

Kaikki katsahtivat kummastellen, se oli harvinaista.

--Maailmassa on paljon muutakin pahaa, kuin mit� t�ss� on mainittu,

aloitti h�n jotenkin rajusti ja jatkoi melkein huutamalla: Kuka teist�
on mitannut maailman kurjuuden? Kuka teist� on lukenut k�rsiv�n �idin
kyyneleet ja rinnanpakotukset? Tunnetteko te v�h��k��n sen h�pe�n
painoa, jota lapset saavat kantaa is�ins� irstaan el�m�n takia ja
samoin vanhemmat lastensa. Mik� on se hyv�, joka n�ist� koituu ja mill�
ne palkitaan: uusilla rikoksilla, uudella h�pe�ll� ja ihmisten
pilkalla! Sanokoon vaikka sata sananlaskua, ett� pahasta on jotain
hyv��kin, niin min� sanon, ett� se hyv� ei ole mit��n kaiken sen
rinnalla kun...

Aliina katsahti kuulijoihin ja huomasi, ett� ne kaikki istuivat vasten

tavallisuutta allap�in. Samassa h�n k�sitti joutuneensa pois
suunniltaan ja painautui istumaan. Kaikki liikahtelivat istuimillaan
hermostuneesti. Aliina ei en�� jaksanut olla samassa huoneessa, vaan
pist�ytyi eteiseen. J�lest� tuli johtaja ja sanoi:

--Min� taisin tehd� pahasti, kun kehoitin puhumaan. Aliina taisi olla
liian kiihke�ll� mielell� ja min� ehk� ymm�rr�n syyn. On parasta menn�
kortteeriin rauhoittumaan.

Aliina kiitti ja sanoi hyv�stit. H�n itki koko menomatkan ja katui

uudestaankin, kun ei hillinnyt itse��n ja ollut ��neti. T�m� nyt piti
tulla n�in lopussa! Mit� ne muut ajattelevat ja miten h�n selitt��
t�m�n! Ja mitenk� h�n ilke�� ollakaan en��, kun teki tuollaisen
h�iri�n! Jos k�visi laatuun l�hte� pois.

Opettajaneiti oli l�htenyt Aliinan per�st� ja alkoi kahden kesken

kysell�, mik� t�t� vaivasi ja mist� t�m� puuskaus tuli. Aliina tunsi
saavansa mielelleen huojennusta ja rupesi varovasti kertomaan
kotioloistaan ja miten ne ovat mielt� vaivanneet, ja nyt ne noin
sopimattomasti puhkesivat ilmoille.

Samassa h�n kertoi yst�v�ns� Iidan sairastamisen ja ilmoitti halunsa

p��st� t�t� katsomaan, ennenkuin talvikeli loppuu. Opettajaneiti
ymm�rsi syyn poishaluamiseen ja sanoi itse puolestaan suovansa sen,
vaikka olisi mieluummin toivonut oltavan j�lell� oleva v�h� aika
loppuun asti. Aliina sai h�net viel� toverikseen puhumaan johtajalle
poisp��syst�, ja sielt� tuli samanlainen vastaus kuin opettajattarelta.
Nyt alkoi Aliina puuhata kyyti� ja, saatuaan asian toimitetuksi,
huomisp�iv�n aamuna kulkea heittelem�ss� hyv�sti� l�hinn� asuville
tovereille. Et�isimm�t saivat j��d� terveisill�. Toverit ihmetteliv�t
ja toivottelivat onnea matkalle.

--Tavataanhan viel�.

--Jos elet��n, niin tavataan.

Ne olivat aina viimeiset toivomukset erotessa.

Opettajista eroaminen oli vaikeinta. Jos ne ennenkin olivat olleet

mielest� hyvi�, niin nyt erotessa, k�tt� puristaessa ik��nkuin
kirkastettuna selvisi, kuinka hyvi� ne todella ovat olleet ja kuinka
paljon tehneet t�m�n puolen vuoden kuluessa.

Kun kaikki oli valmiina, tulivat asuntotoverit v�h�ksi matkaa

saattamaan. Kun yst�vyysliitot oli vahvistettu, lauloivat he erotessa
ja huiskuttelivat nen�liinojaan, kunnes hevonen katosi n�kyvist�.

XIV.

Aliina oli hyvill��n, kun tovereista eroaminen muodostui n�inkin

iloiseksi. Olisi melkein saattanut k��nty� takaisin ja olla loppuun
asti. Mutta tehty mik� tehty. Ja sit� paitsi Iida... Kuka sen tiet��,
miten siell� on...

H�n ajoi lev�ht�m�tt� seuraavan y�nkin, sill� matka kului hitaasti, kun
tiet olivat paikoin sulana. Linnut jo laulelivat riemuiten kes�n
tulosta ja virkistiv�t matkamiehenkin mielt�.

Kotiin tultua alkoi jokainen kysell�, miksik� nyt pois ennen loppua.
Aliina sanoi kelin huononemisen takia pyrkineens� ja toiseksi
p��st�kseen katsomaan Iidaa. Sinne h�n tahtoikin aivan heti ja sai
is�lt��n hevosen ajaaksensa. Moniin kyselyihin kansanopistosta lupasi
h�n sitten antaa selityksi�, kun tulee takaisin.

Iidan tapasi h�n viel� sairaana. Silm�t vettyiv�t molemmilta, kun he

yhtyiv�t taas tuossa kansakoulun ajoilta tutussa kamarissa.

--Jopa sin� Iida-rukka olet laihtunut! surkutteli Aliina istuen s�ngyn

laidalla ja sivellen yst�v�ns� k�si�. Alkanethan toki jo parantua?

--Sit� t�ss� toivotaan, sanoi Iida.--Olen min� ollut huonompikin. Mutta

mitenk� sin� nyt jo tulit?

--Se soveltui t�ll� lailla ja halutti tulla sinuakin katsomaan.

--Niin, sin� olet todella hyv�, tunnusti Iida.--Mutta ehk� sin�

kumminkin tulit etup��ss� sen vuoksi, ett� saat olla enemm�n aikaa
kotonasi, ennenkuin joutuu sinne sairashuoneelle menon aika.

--Ei, hyv� Iida, en min� mene sinne sairashuoneelle. Min� l�hetin jo

tiedon, etten tule.

--Miksik�, ihmetteli Iida.--Olisithan sielt� saanut hyv�n palkan.

--Kyll�, mutta mit� varten min� matkustaisin tuntemattomaan paikkaan,

tuntemattomia sairaita hoitamaan, silloin kun on kotona kylliksi
tekemist� omaisteni hyv�ksi. Kyll�h�n minua kunnian ja voiton himo
pyrki viel� sittenkin riipomaan pois oikealta tielt�, kun olin jo
p��ssyt tiet�m��n, ett� rakkaus l�himm�isiin on Jumalan k�skyist�
t�rkein. Mutta nyt olen sen kiusauksen voittanut ja menen kotiini ja
koetan tehd� mink� voin k�rsiv�n �itini hyv�ksi. Onpa siell� viel�
is�poloinenkin sek� siskot, jotka ovat jo hyv�ll� alulla itsekkyyden
tiell�. Enh�n ole heillek��n viel� yht��n hyv�� neuvoa antanut,
ainoastaan riidellyt. Sinne menen ja toivoisin, ett� sin�kin Iida
tulisit, kun joudut, minulle toveriksi... Kuoppa-aholle ovat jo
kansakoulun hirsi� vet�neet...

--Siin� teet oikein, tunnusti Iida, ja silm�t t�yttyiv�t kyynelist�.--

Jos Luoja suopi el�m�n aikaa, niin min� tulen my�s.

End of the Project Gutenberg EBook of Aliina, by Kauppis-Heikki

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ALIINA ***

***** This file should be named 15061-8.txt or 15061-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/5/0/6/15061/

Produced by Tapio Riikonen

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.
1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.