SISSITAKTIIKKAA ETELÄISESSÄ AFGANISTANISSA

Tässä kirjoituksessa on tehty havaintoja ja johtopäätöksiä sissitaktiikasta Afganistanissa viime

aikojan konfliktista. Tämä on myös Sissi 2021-tutkimuksen lähdeaineistoa) (Huom! Länsimaiset
joukot käyttävä vastustajastaan nimitystä Taleban tai kapinalliset, tässä tutkimuksissa sissisotaa tai
sissitoimintaa käyvistä taistelijoista käytetään yleisnimitystä sissi)

Tämä on työn alla oleva luonnos.

1. Väijytys tiedustelupartiota vastaan

Merijalkaväen joukkue lähetettiin tiedustelutehtävään. Tarkoituksena oli keskustella ihmisten

kanssa ja kerätä tiedustelutietoa vihollisen läsnäolosta alueella. Alue oli lähes kokonaan sissein
hallinnassa. Alueella oli partioitu aikaisemminkin, ja niitä oli tulitettu. Alueelle oli aiemmin
perustettu poliisiasema, mutta sissit olivat ajaneet sen pois.

Merijalkaväen partion tarkoituksena oli harhauttaa vihollista siten, että heidän määränpääksi
luultiin toista kylää, kuin se mihin he olivat oikeasti menossa.

Noin 500metriä etelään kylästä kaksi ryhmää (noinpuoli joukkue) jalkautui, siirtyi pois päätieltä,
eteni ensin länteen, sitten pohjoiseen, sitten itään kylään.

Kun joukko oli kuolleessa kulmassa vihollisen väijytyspaikkaan nähden, toinen ryhmä erkani
pääjoukosta. Joukko jakaantui kolmeen osaan. Yksi partio oli sissien tulialueella, toinen ryhmä
koukkasi sissien oikealle puolelle ja ajoneuvot ja yksi ryhmä eteni sissien vasemmalle sivustalle.
Sissit havaitsivat vain omalle tulialueelle tulevan vihollisen. Sissien tuhoamiseen osallistui myös
taisteluhelikopteripari. Epäsuoraa tulta ei käytetty, koska varmuusetäisyydet olivat liian lyhyet.
Oltiin niin sanotusti iholla kiinni.

Ajoneuvolla liikkuva ryhmä ennakoi, että sissit yrittävät koukata joenuoman kautta väijytysalueella
olevan joukon oikeaan sivustaan.

Johtopäätöksiä sissitoiminnan kannalta

Sisseillä ei ollut käytössään miinoja. Pääosa heistä toimi rakennuksissa. Heillä ei ollut myöskään
suojausta sivustoilla.

Tämä osoittaa, että joukon tulisi aina suojata toimintansa siltä varalta, että toiminta paljastuu ennen
aikojaan. Tämä oli tyypillinen tapa miten suomalainen sissiväijytyskin suunnitellaan. Oletetaan
liikaa, että vihollinen tulee ”kiltisti” tulialueelle. Nykyinen tiedustelukyky on sen verran tehokas,
että sissien tulee koko ajan ulottaa oman joukon tiedustelu ja valvonta riittävän etäälle.

Merijalkaväkijoukko oli rotaation loppuvaiheessa, joten heillä oli jo paljon kokemusta sissien
taktiikasta. He olivat koko ajan askeleen edellä sissien liikkeistä.
Näyttää siltä, että tiedusteluylivoiman saaminen määrätyllä alueella on ratkaiseva tekijä taistelun
voitossa. Oman toiminnan salaaminen ja harhauttaminen ovat merkittävä tekijä myös nykyajan
sodassa. Lisäksi aina tulisi harkita onko maali liian helppo, vai onko se vain houkutus taisteluluun.
Sissitoiminta vaatii pelisilmää johtajilta. Pelkät ”sapluunamaiset” ratkaisut eivät ole toimivia.

2. Peräkkäiset väijytykset

Noin 80 Afganistanin armeijan sotilasta ja poliisia sekä noin 20 US Armyn kouluttajaa joutui
väijytykseen, jota kesti noin 10 tuntia. Joukko oli matkalla kohti pohjoisessa olevaa kylää. Koska
pelättiin teillä olevan miinoja, valittiin kiertoreitti lännestä. Afgaanien ajoneuvoina olivat pick-upit
ja amerikkalaisilla oli Hummerit.

Kylän eteläpuolella joukon kärki joutui väijytykseen. Useita pick-up-ajoneuvoja tuhoutui sinkojen
ja kiväärikaliperisten aseiden sekä kranaatinheittimien tulessa. Saattue kääntyi takasin etelään ja
joutui pienempään väijytykseen. Joukko vetäytyi pois tieltä sissien aseiden kantomatkan
ulkopuolelle ja ryhmittyi puolustukseen. Joukko pyysi ilmatukea, mutta sitä ei ollut saatavilla. Sissit
lähestyivät joukkoa niin, että saattoivat taas tulittaa sitä.
Saattue päätti lähteä liikkeelle ajoneuvoissa. Seuraavan kilometrin matkalla, joukko oli koko ajan
tulen alla. He ajoivat yhteen IED:hen mutta se ei räjähtänyt. Saattue kohtasi joukon afgaanipoliisia,
jotka liikkuivat kolmella Hummerilla. Hetken joukko suunnitteli vastahyökkäystä noutaakseen
ensimmäiselle väijytyspaikalle jääneet kaatuneet. Juuri silloin sissit hyökkäsivät krh-tulen
tukemana. Afgaanit joutivat paniikkiin ja lähtivät karkuun eri suuntiin. Useita afgaaneja kaatui,
koska he juoksivat suojaamattomille aukeille. Amerikkalaiset seurasivat heitä ja saivat pääosan
Hummereihin.

Koska sissejä tuli paikalle entistä enemmän amerikkalaiset hylkäsivät vastahyökkäyksen ja päättivät
vetäytyä tietä pitkin etelään. Seuraavan kahden kilometrin matkan he olivat koko ajan molemmilta
puolen tietä tulevan tulen alla. Yhteen pick-upiin osui ja samalla 10 afgaania kaatui. Lisäksi
kaikkiin ajoneuvoihin tuli osumia.

Jonkin matkaa tie oli vapaa mutta sitten tuli uusi väijytys. Aina kun joukko pääsi yhden
väijytyspaikan tulen alta, se joutui seuraavaan väijytykseen. 10 tunnin taistelun jälkeen joukko pääsi
vihdoin vapaalle alueelle, jossa kohtasi apujoukkoja. Sissien vahvuudeksi arvioitiin useita satoja.

Viikon kuluttua Special Forces-joukot valtasivat yhdessä Afganistanin armeijan yksikön kanssa
alueen takaisin ja puhdistivat alueen sisseistä. Operaatio sujui varsin helposti, koska käytössä oli
voimakas ilmatuki. Alue jätettiin afgaanijoukkojen haltuun ja he menettivät sen jälleen sisseillä
muutaman viikon kuluttua.
Johtopäätöksiä sissitoiminnan kannalta

Taistelu osoitti tiedustelun ja tulituen merkityksen. Sisseillä oli koko taistelun ajan
tiedusteluylivoima. He kykenivät seuraamaan saattueen lähestymistä ja tarkistamaan
taistelusuunnitelmaansa sen perusteella. Saattueella ei ollut koko aikana käsitystä sissein
toiminnasta näköetäisyyden ulkopuolella. Todennäköisesti sissit arvioivat saattueen reitin aluksi
vääräksi, mutta pysyttäytyivät kuitenkin alkuperäisessä suunnitelmassa. Se osoittautuikin sitten
heidän kannaltaan oikeaksi. Saattue ei palannut tuloreittiään vaan valitsi toisen reitin
paluureitikseen. Ilmeisesti pelkäsivät että tuloreitillä on väijytys, todennäköisesti aikaisempiin
kokemuksiin perustuen.

Saattueelta puuttui myös ilmatuki. Sillä oli ratkaiseva merkitys.

Väijytyspaikka oli hyvin valittu. Tulialue oli laaksossa, josta oli hyvin vaikea poistua tai hekea
suojaa. Saattueella ei ollut lopulta muuta vaihtoehtoa kuin yrittää pois alueelta tietä pitkin.
Huomionarvoista oli, että sisseillä ei ollut käytössään miinoja. Niiden käyttö olisi tuhonnut
saattueen täydellisesti, jos se olisi jatkanut ajoneuvoilla. Sisseillä oli vain yksi IED ja sekään ei
toiminut.

Sissit toimivat hyvin aktiivisesti. Kun saattue vetäytyi tulen kantaman ulkopuolelle, sissit aloittivat
hyökkäyksen, joka pakotti saattueen liikkeelle. Merkille pantavaa on, että hyökkäys aiheutti
paniikkireaktion afgaanijoukoissa. Tämä osoitti, että häikäilemättömällä hyökkäyksellä on myös
voimakas psykologinen merkitys, jolla saadaan ylivoima heikosti koulutetusta ja huonosti
motivoidusta ja moraalisesti heikommasta joukosta.