Curso de Educação Empreendedora

HELDER LAMARK DA S N VIEIRA - Professor cursista

HANNA MARIA SARAKETO - Professor Orientador

Tópico do Ensaio:
Máxima Aproximação Racional: Uma apresentação alternativa aos métodos
Binário e Newton-Raphen para obter as raízes quadradas dos números reais
nos livros didáticos.

2019 – Tampere
Introdução:
O foco deste artigo é voltado ao ensino de matemática nas escolas públicas
brasileiras. Especificamente tendo como ponto de partida o Ensino de Operações com
Números Reais, ministrado a partir do 8º ano do ensino fundamental, foi feito um recorte
sobre a dificuldade dos professores explicarem e dos alunos entenderem os métodos
apresentados para se obter, sem uso de calculadoras, a raiz quadrada aproximada de
qualquer número real.
Para a obtenção destas raízes a partir de números quadrados perfeitos, os
principais livros didáticos em circulação nas escolas públicas brasileiras fazem uso de
métodos a partir da fatoração por números primos. (DE CARVALHO, 2008 p.49).
Entretanto, quando se tenta explanar pelos mesmos meios, a obtenção destas mesmas
raízes, porém de números não quadrados perfeitos (irracionais), o método não se aplica;
obrigando o docente a recorrer a métodos repetitivos e cansativos, que fazem uso do
processo de iteração (repetição e aproximação progressiva).
Entretanto, no ensino fundamental público brasileiro, o tempo de duração de uma
aula é de em média, 45 minutos. Logo, há um vasto currículo de matemática a ser
ministrado em um espaço limitado de tempo. Portanto, trabalhar conceitos de iteração para
um público de faixa etária inferior a 13 anos em média e em um tempo tão curto, ainda por
cima visando a aprendizagem do conteúdo por parte deste público, não tem sido
satisfatória. Um dos tantos reflexos da não absorção deste conhecimento pode ser citado
como as baixas quantidades de acertos envolvendo exames nacionais de avaliação, tais
como a Olimpíada Brasileira de Matemática das Escolas Públicas, (OBMEP) bem como em
exames periódicos regionais de avaliação do Índice de Desenvolvimento da Educação
Básica (IDEB) quando abordam essas questões.
Assim sendo, este ensaio demonstra e sugere um meio alternativo as iterações
contidas em livros didáticos tais como os das já excepcionais coleções Bianchini,
Conquista da Matemática ao tratarem do componente Raíz Quadrada de Números
Racionais.
É evidente que este método não tem pretensão de invalidar os anteriores, haja visto
que cumprem seu papel a centenas de anos. No entanto, através da máxima aproximação
racional visa-se trazer uma aproximação satisfatória em curto espaço de tempo por meio
de um processo simplificado e portanto, acessível ao entendimento dos jovens, vez que, os
todos métodos aqui expostos são oriundos do universo do Cálculo e obriga os professores
a fazerem as devidas adaptações para que a explicação se torne compreensível e
compatível para turmas de 8º ano do Ensino Fundamental;

O Método da Máxima Aproximação Racional

Este método, se unido aos anteriores, pode dar ao professor uma quantidade maior
de possibilidades de ministrar essa aula, com a possibilidade de aplicá-la em espaços de
tempo menores, e sem iterações. E como método algébrico, este pertence ao conceito de
Limites, pois, quanto maior o número real o qual queremos extrair a raiz, menor será a
diferença entre a raiz real e a raiz aproximada, e elas tendem a se igualar no infinito.
A fórmula:
n−a
√ n ≈ √ a + b−a

Onde:

n: Número o qual queremos extrair a raiz quadrada;

a: Número inteiro quadrado perfeito imediatamente menor que N;

b: Número inteiro quadrado perfeito imediatamente maior que N;

Usaremos o mesmo exemplo anterior, em que queremos calcular a raiz quadrada de 10.
Para isso, precisamos encontrar os valores de A e B, que são o número quadrado perfeito
imediatamente menor e maior que 10, respectivamente.

No exemplo anterior, encontramos que a = 9 e b = 16.

Agora, podemos substituir esses valores na fórmula:

10−9
√ 10 ≈ √ 9 + 16−9

Vamos calcular cada termo separadamente:

√ 10 =
• √9 = 3.

Agora, calculamos a diferença (n - a) e (b - a):

• (10 - 9) = 1,

• (16 - 9) = 7.

Agora, substituímos esses valores na fórmula:

√ 10 ≈ 3 + 1/7.
Podemos simplificar 1/7 para uma forma decimal:

1/7 ≈ 0.142857 (arredondando para seis casas decimais).

Agora, somamos a aproximação de √ 10 com (n - a) / (b - a):

√ 10 ≈ 3 + 0,142857.
Somando os valores, obtemos:

√ 10 ≈ 3.142857.
A raiz quadrada aproximada de 10 usando essa fórmula é 3,142857.
Conclusão

Comparando com o resultado real da raiz quadrada de 10, que é aproximadamente

3,162278, vemos, por dois centésimos de diferença, que a fórmula fornece uma
aproximação satisfatória pelo fato de não exigir iterações. Entretanto, como o intuito é
pedagógico e pretende fazer com que o aluno entenda o processo de obtenção de raízes
não forma que, se for de interesse dele, seja possível ele utilizar os métodos com
iterações.

Vale ressaltar que, mesmo para números menores, uma aproximação com dois
centésimos de diferença por meio das iterações só se faz possível depois de várias
rodadas de aplicação do cálculos, enquanto que, pela aproximação racional, de uma única
vez, já se chega a uma aproximação satisfatória, com dois centésimos de diferença para a
raiz quadrada de 10. Esta diferença, continua em tendência a se diminuir conforme o valor
numérico aumenta.

É também redundante afirmar que, este método tem fins apenas pedagógicos, que
permitam professor e aluno obterem satisfatória aproximação de uma raiz quadrada de um
número real qualquer sem comprometer tanto tempo de aula. No entanto, para fins de
engenharia, cirúrgicos e afins, recomenda – se sim o uso dos métodos iterativos.
Recomenda – se sobretudo para estes casos, pelo fato de estarmos no século XXI, o uso
de calculadoras e computadores.

REFERÊNCIAS

BURDEN, Richard L.; FAIRES, J. Douglas. Numerical analysis, brooks. 1997.

DE CARVALHO, João Bosco Pitombeira. Políticas públicas e o livro didático de

matemática. BOLEMA-Boletim de Educação Matemática, v. 21, n. 29, p. 1-11, 2008.

HOFFMAN, Joe D.; FRANKEL, Steven. Numerical methods for engineers and

scientists. CRC press, 2018.

PRESS, William H. et al. Numerical recipes 3rd edition: The art of scientific

computing. Cambridge university press, 2007.
 Yrittäjyyskasvatuksen kurssi

HELDER LAMARK DAS N VIEIRA - Professori cursista

HANNA MARIA SARAKETO - Opettajan neuvonantaja

Esseen aihe:
Suurin rationaalinen approksimaatio: Vaihtoehtoinen esitys binääri –
Ja Newton-Raphen-menetelmille reaalilukujen neliöjuurien saamiseksi
oppikirjoissa.

2019 – Tampere
Johdanto:
Tämän artikkelin painopiste on matematiikan opetuksessa Brasilian julkisissa
kouluissa. Erityisesti lähtökohtana oli operaatioiden opettaminen reaaliluvuilla, joita
opetettiin peruskoulun 8. luokasta, leikattiin opettajien vaikeudesta selittää ja opiskelijoiden
ymmärtää esitetyt menetelmät saadakseen ilman laskimia minkä tahansa reaaliluvun
likimääräisen neliöjuuren.
Näiden juurien saamiseksi täydellisistä neliöluvuista Brasilian julkisissa kouluissa
kiertävät tärkeimmät oppikirjat käyttävät menetelmiä, jotka perustuvat alkulukujen
faktorointiin. (DE CARVALHO, 2008). Kuitenkin, kun yritetään selittää samoilla keinoilla
näiden samojen juurien, mutta täydellisten (irrationaalisten) ei-neliölukujen saamista,
menetelmää ei sovelleta; pakottaa opettajan turvautumaan toistuviin ja väsyttäviin
menetelmiin, jotka hyödyntävät iterointiprosessia (toisto ja asteittainen lähentäminen).
Brasilian julkisessa peruskoulussa luokan kesto on kuitenkin keskimäärin 45
minuuttia. Siksi on olemassa laaja matematiikan opetussuunnitelma, jota opetetaan
rajoitetussa ajassa. Siksi iteraatiokonseptien työstäminen keskimäärin alle 13-vuotiaalle
yleisölle niin lyhyessä ajassa sen lisäksi, että tämä yleisö pyrkii oppimaan sisällön, ei ole
ollut tyydyttävää. Yksi monista heijastuksista tämän tiedon omaksumatta jättämisestä
voidaan mainita oikeiden vastausten vähäisinä määrinä, joihin liittyy kansallisia
arviointikokeita, kuten Brasilian julkisten koulujen matemaattinen olympialainen (OBMEP)
sekä alueelliset määräaikaiskokeet peruskoulutuksen kehittämisindeksin (IDEB)
arvioinnista näitä asioita käsiteltäessä.
Siten tämä essee osoittaa ja ehdottaa vaihtoehtoisia keinoja oppikirjojen, kuten jo
poikkeuksellisten kokoelmien Bianchini, Conquest of Mathematics, sisältämät alliteraatiot,
kun käsitellään rationaalilukujen neliöjuurikomponenttia.
On selvää, että tällä menetelmällä ei ole aikomusta mitätöidä edellisiä, koska ne ovat
täyttäneet tehtävänsä satoja vuosia. Suurimman rationaalisen lähentämisen avulla pyritään
kuitenkin tuomaan tyydyttävä lähestymistapa lyhyessä ajassa yksinkertaistetun prosessin
avulla ja siten nuorten ymmärrettävissä, koska kaikki tässä paljastetut menetelmät tulevat
maailmankaikkeudesta Laskenta ja pakottaa opettajat tekemään monia mukautuksia, jotta
selityksestä tulee ymmärrettävää ja yhteensopivaa 8. luokan luokille Peruskoulu;

Menetelmä maksimaalisen rationaalisen lähentämisen saavuttamiseksi

Tämä menetelmä, jos se yhdistetään edellisiin, voi antaa opettajalle enemmän
mahdollisuuksia opettaa tätä luokkaa, ja mahdollisuus soveltaa sitä pienemmissä
aikaväleissä ja ilman alliteraatioita. Ja algebrallisena menetelmänä tämä kuuluu rajojen
käsitteeseen, koska mitä suurempi todellinen luku, josta haluamme poimia juuren, sitä
pienempi ero todellisen juuren ja likimääräisen juuren välillä on, ja ne ovat yleensä yhtä
suuret äärettömyydessä.
Kaava:
n−a
√ n ≈ √ a + b−a

Missä:

n: Numero, josta haluamme poimia neliöjuuren;

a: Täydellinen neliökokonaisluku, joka on välittömästi pienempi kuin N;

b: Täydellinen neliökokonaisluku, joka on välittömästi suurempi kuin N;

Käytämme samaa esimerkkiä kuin aiemmin, jossa haluamme laskea neliöjuuren 10. Tätä
varten meidän on löydettävä A: n ja B: n arvot, jotka ovat täydellinen neliöluku, joka on
välittömästi pienempi ja suurempi kuin 10.

Edellisessä esimerkissä havaitsimme, että a = 9 ja b = 16.

Nyt voimme korvata nämä arvot kaavassa:

10^1/2 = 9^1/2 + (10 - 9) / (16 - 9).

Lasketaan jokainen termi erikseen:

9^1/2 = √9 = 3.

Nyt lasketaan ero (N - A) ja (B - A):

• (10 - 9) = 1,

• (16 - 9) = 7.

Nyt korvaamme nämä arvot kaavassa:

10^1/2 = 3 + 1/7.

Voimme yksinkertaistaa 1/7 desimaalimuotoon:

1/7 ≈ 0,142857 (pyöristys kuuden desimaalin tarkkuuteen).

Nyt lisätään A^1/2: n likiarvo (N - A) / (B - A):

10^1/2 ≈ 3 + 0,142857.

Lisäämällä arvot saamme:

10^1/2 ≈ 3.142857.

Luvun 10 likimääräinen neliöjuuri tällä kaavalla on 3,142857.

Johtopäätös: Verrattuna luvun 10 neliöjuuren todelliseen tulokseen, joka on noin

3,162278, näemme kahdella sadasosalla erosta, että kaava antaa tyydyttävän likiarvon
sillä, että se ei vaadi iteraatioita. Koska tarkoitus on kuitenkin pedagoginen ja tarkoituksena
on saada opiskelija ymmärtämään prosessi niin, että jos se kiinnostaa häntä, hänen on
mahdollista käyttää menetelmiä iteraatioilla.

On syytä mainita, että jopa pienemmillä luvuilla likiarvo, jossa on kaksi sadasosaa
erosta iteraatioiden kautta, on mahdollista vasta useiden laskelmien soveltamiskierrosten
jälkeen, kun taas rationaalisella likiarvolla kerralla saavutetaan jo tyydyttävä likiarvo, jossa
on kaksi sadasosaa erosta neliöjuurelle 10. Tämä ero pienenee edelleen arvon kasvaessa.

On myös tarpeetonta todeta, että tällä menetelmällä on vain pedagogisia

tarkoituksia, joiden avulla opettaja ja opiskelija voivat saada hyvän tyydyttävän likiarvon
minkä tahansa reaaliluvun neliöjuuren vaarantamatta niin paljon luokka-aikaa. Teknisiin
tarkoituksiin, kirurgisiin ja vastaaviin tarkoituksiin se suosittelee kuitenkin - jos kyllä,
iteratiivisten menetelmien käyttöä. On suositeltavaa - jos myös näissä tapauksissa, koska
olemme kaksikymmentäensimmäisellä vuosisadalla, laskimien ja tietokoneiden käyttöä.

VIITTAUKSET

TAAKKA, Richard L.; FAIRES, J. Douglas. Numeerinen analyysi, purot. 1997.

DE CARVALHO, João Bosco Pitombeira. Julkiset politiikat ja matematiikan

oppikirja. BOLEMA-Bulletin of Mathematics Education, v. 21, n. 29, s. 1-11, 2008.

HOFFMAN, Joe D.; FRANKEL, Steven. Numeeriset menetelmät insinööreille ja

tutkijoille. CRC press, 2018.

LEHDISTÖ, William H. et ai. Numeeriset reseptit 3. painos: Tieteellisen

tietojenkäsittelyn taide. Cambridgen yliopiston lehdistö, 2007.